Hei me muutetaan!

No on tää ihme hässäkkää! Tavarat menee laatikoihin ja se pöytä, jonka alla tykkään nukkua, hävisi jonnekin. No, enhän minä poika pienistä hätkähdä, nukuin siinä samalla paikalla ja näin unta että olin pöydän alla ;) Tinkan sentäs kelpaa vielä, kun se tykkää nukkua sängyn alla ja se kuulemma menee pakettiin ihan vikana..

Meidän kämpästä on tullut varsinainen sokkelo, mutta kyllä me pärjätään. Onneksi meidän lelutkin kuulemma kuuluu viimeisten pakattavien joukkoon ;)

Tänään me käytiin ulkoilemassa sellaisella isolla pihalla, me ei ehkä ihan vielä tajuta mitä tarkoittaa että siitä tulee meidän uusi kotipiha. Mutta hyvältä tuntui testikäytössä ;)

Tinka meinasi ensin jäädä terassivahdiksi, mutta kyllähän sekin siitä rohkaistui. Ja sitten me juostiin!

Tämä oli ihan kuin maalla olisi ollut! Ja niinhän tämä kuulemma onkin, aika maalla siis. Ainakin näin vannoutuneille kaupunkilaisille ;) Mutta nähtiin me ainakin pari autoa menevän naapuriin. Melko hurja meno siis!

Naapurissa on myös koiria, dalmis ja russeleita. Ehkä me joku päivä voidaan tutustua niihin. Tai siis nähtiinhän me ne jo ikkunasta, kun ne kävi visiitillä meidän pihalla. Tinkalla meinasi kyllä mennä heti hermot, kun jotkut vieraat tuli pihalle. Se on niin hupsu tyttö! Nehän voi olla vaikka kuinka kivoja koiruuksia.. onhan ne ainakin tyttöjä! Harmi ettei mun miehuus oo enää tallella, mitäköhän ne musta mahtaa kuvitella...

Niin ja arvatkaa mitä! Me saadaan ihan oma huone. Ja äippä lupasi ostaa meille sinne oman sohvankin! Aika luksusta. Tosin luulen että se yrittää hyvitellä meille jotain, kun ei saada enää sitten kuulemma nukkua äipän ja iskän sängyssä. En nyt ihan oo varma onko toi hyvä vaihtokauppa, mutta katsellaan.

Kerromme sitten miltä uusi koti tuntuu, malttakaa vielä hetki :)

Romeo (ja Tinka)

Erilaiset työpäivät

Nyt me tiedetään minne äippä lähtee kun se sanoo että se menee töihin! Mekin ollaan oltu siis molemmat töissä, eri päivinä kyllä vaan mutta kuitenkin.

Tinka oli ekana ja se kerto mulle kuinka rankkaa sillä oli ollu. Sen oli pitäny koko ajan kuulemma vahtia että kaikki oikeesti tekee töitä eikä ees mielellään saanu vastata puhelimeen. Saatika kävellä hakemaan välillä kahvia!

Tulostinta sai kuulemma käyttää, mutta muu turha liikkuminen oli kiellettyä. Aikamoista! Ja äippä on siellä joka päivä... Mä kyllä jotenkin aattelin että toi neiti hormoonien sekottamana on ehkä ottanu tilanteen vähän liian vakavasti, koska se palautettiin kotiin lounastauolla ;)

Ja niinhän se oli. Oli mun vuoro päästä töihin kun me käytiin aamulla ekana rokotuksissa ja äipällä oli kiire tekemään töitä. Siellähän oli ihan rentoa!

Tai  mulla ainakin. Pehmeä sohva ja ihmiset tekee rauhassa töitään, mitäs vahtimista siinä nyt oli ;) Tosin taisin ottaa homman turhankin lunkisti, koska mut pistettiin sit vuorostaan töihin! Noi ihmiset tartti jonkun kuvan koirasta johonkin työjuttuun ja kun satuin olemaan siinä sitten sopivasti niin kuvaanhan sitä jouduttiin. Kukaan ei ees laittanu mun tukkaa kuntoon eli oltiin sitten ihan naturellina resupekkana paikalla. Mutta jos mä kelpasin niin hyvä sitten ;)

Näin, tällänen kuva siitä sitten tuli! Minä ja Purina One -maistiaiset. Kuulemma olin ihan ylisöpö.. no sopiihan se mulle ;) Noi ei kyllä ollu samoja ruokia mitä me yleensä kotona syödään, me kun syödään jotain James WellBelovedia tai mitä ne nyt oli, hyviä nappuloita joka tapauksessa.

Mutta nyt ollaan siis molemmat käyty töissä ja meillä on molemmilla aika erilaiset kokemukset. Mutta yhdestä asiasta ollaan kyllä yhtä mieltä. Kun äippä sanoo aamulla että se lähtee töihin, niin me sanotaan sille heippa ja mee äkkiä. Kyllä sitä päivän mieluummin kotisohvalla nukkuu kun on töitä tekemässä ;)

Romeo

Nyt jänskättää!

Ja me puretaan jännitystä toki omalla tavallamme ;) Äippä ei yhtään tykkää kun me pidetään Romeon synttärilahjaa vetonaruna, mutta oisko vähän kivaa jos tän korvat irtois, heh! Häntä sai jo kyytiä yli viikko sitten...

Mutta nyt kuulemma asiat on alkanu loksahdella paikalleen! Me muutetaan, siis oikeesti. Ja jo kuukauden päästä. Sitten meillä on iso oma piha. Osataankohan me ees olla siellä kun ollaan tähän asti oltu ihan city-glennejä..? No, onhan meillä toisaalta kokemusta Keuruulla olemisesta, sehän on sitten melkein sama ;)

Ja eikä ne hormoonitkaan hyrränneet turhaan, Tinksulla alkoi juoksut. Mäkin sen verran ymmärrän tilanteesta, että yritän koko ajan lenkillä puolustaa Tinkaa, jos tulee vastaan liian kiinnostuneita poikia. Toi tyttö on sellanen hupakko, että se nyt lähtis kenen miehen matkaan tahansa. Pitää se nyt joku roti olla tässäkin hommassa! Enhän mä nyt mun parasta ystävää anna ihan kelle vaan... ainakaan vapaaehtoisesti.

Rötvääjät

Ai niin se pakkaaminen ennen muuttoa.. no, meitä kiinnostaa ihan just näin paljon tällä hetkellä ;) Me ei taideta jaksaa olla ees työnjohtajia, pakatkoon noi ihmiset! Me voidaan auttaa sit jos tulee jotain probleemia. Ja ensi viikolla ollaan vielä väsyneempiä, kun mennään viikonlopuksi maalle. Ideahan on siis mennä sinne rentoutumaan ennen kaikkea hässäkkää, mutta kyllä se yleensä ainakin meiltä vie kaikki voimat. Meillä tulee sinne kuulemma kavereitakin, siis lähinnä äipän ja iskän kavereita ja sit yks sellanen pikku-ihminen. Ainakin viimeksi se tykkäs kovasti leikkii meidän kanssa, niin ja oltiinhan me silitysharjoituskavereitakin ;) Eiköhän me nytkin jotain keksitä!

Romeo (ja Tinka)

Tinkan CIB-vahvistus tuli!

Jesjesjes! Nyt Tinka, Marfidal Cream Tea, on virallisesti kansainvälinen muotovalio. Posti toi meille tälläisen todistuksen :)

Ihan turhaan ei siis olla näyttelyissä juostu. Ja toki kyllä tullaan käymään jatkossakin, on vielä monen maan valionarvot hakematta ;) Mun tekisi jo kovasti mieli jonnekin reissuun, mutta nyt odotellaan juoksuja ja mitä niistä mahdollisesti seuraa.

Niinkuin edellisessäkin postauksessa, edelleen odotellaan. Toiset lunkimmin kuin toiset ;)

Minttu

Lunkkia kuohuntaa

Lunkisti glennimäiseen tyyliin ;) Me ollaan aloitettu vuosi aika rauhallisesti. Mutta pinnan alla taitaapi kuohua tai on ainakin jonkinlainen aallokko. Ei siis niinkään meidän, me otetaan se mitä tarjotaan;) Äippä ja iskä on suunnitellu että me voitais vaikka muuttaa. Kuulemma sellaseen taloon, jossa ois iso piha! Miettikääs sitä! Se saattais olla aika luksusta.

Mutta yhtä asiaa me ei kyllä oikein ymmärretä. Me haistetaan ihan selvästi, että meidän kotona on käynyt joitain vieraita ihmisiä, ja useaan kertaan vielä ja eri tyyppejä. Mutta meidät on viety pois siksi aikaa. Jo on perin kummallista, että me ei olla saatu osoittaa rakkautta näille kummallisille vieraille! Ei mahdu päähän sitten ei millään. Äippä sano että ne vieraat saattais ostaa meidän kodin, niin sitten päästäis muuttamaan.

Romeo kertoi mulle että se on muuttanu kerran. Kun se oli pieni, niin se asu kolmestaan iskän ja äipän kanssa eri talossa. Se kerto että se muuttaminen ei oikeestaan ollu kovin kivaa, sille tuli kauhee stressi ja se vahingossa söi etutassuista kaikki karvat. Kuulemma koti oli täynnä laatikoita, minne tavarat meni. Mutta sitten heti helpotti kun pääsi uuteen kotiin kaikkien tavaroiden kanssa. Ja pallokin kuulemma löytyi yhdestä laatikosta. No, en mä nyt niin siitä pallosta, mutta Romeolle se tais olla elämää tärkeämpää. Ehkäpä mä sen muuton kestän, etenkin kun mulla on nyt veikka tukena. Romeolla ei ollu sillon ketään karvasta kaveria keneen turvautua.

Me siis nyt vaan venaillaan, että tapahtuuko jotain vai ei ja otetaan lunkisti. Ja ei ainakaan romaheta ;) Ollaan siis salaa katottu vähän Putoustakin, hih! Meidän suosikkiohjelmat tulee kyllä tuolta Animal Planetilta...

Kaiken tän jonkunlaisen aallokon lisäksi mulla pitäis alkaa juoksut. Äippä kyllä sanoi että ei haittaa ollenkaan jos ne ei nyt vielä ala.. Mua kyllä kiukuttaa sen verran usein että voipi olla että ne kohta alkaa. Ollaan me kans äipän kanssa kaksi hupsua, mulla kuohuu hormoonit ja äipällä pyörii talounelmat mielessä. Romeo ja iskä kattoo meitä ihan sillee, että "NAISET!". Mutta meillä on oikeus meidän omiin tunteisiin ;)

Mutta hei, me pidetään teidät kaikki ajan tasalla missä mennään. Toivottavasti niitä vieraita ihmisiä ei kävis enää kovin montaa ja me päästään pakkaamaan. Tokihan siis autettaisiin niin paljon kuin vain osataan. Ajatushan on tärkein, eikös niin?

Tinka (ja Romeo)

Rennosti lököillen

Iloista Joulunaikaa ja loistavaa Uutta Vuotta teille kaikille! Me otamme rennosti ja nautimme elämästä. Lahjaksi tuli uusia lelujakin, joiden kestävyyttä jo koeteltiin ;) Eivät oikein kestäneet... Ainakaan kahden glennin vetotestiä, heh!

Nautiskellen

Muistakaa tekin kaikki nauttia elämästä. Rennolla glennimäisellä otteella tietty ;)

Romeo ja Tinka

Ensilumi! First snow!

JUHUU! Lunta!
Me ollaan niin ootettu että tulis taas tota valkosta töhkää, äippä ei kyllä oo siitä niin innoissaan. Mutta kyllä sekin hymyilee kun näkee että meillä on kivaa. Mehän ollaan kuitenkin ne tooosi tärkeet tyypit sen elämässä ;)

Kerrankin oli viikonloppu, ettei me vaan juostu, tai siis oikeestaan katottu kun äippä juoksee edestakaisin jonnekin ja takaisin. Eli on siis ollu aikast lepposaa. Paitsi ehkä eilen, kun se sai päähänsä putsata meidän korvat.. innostuttiin molemmat ihan sikana kun se otti trimmipöydän esille. No kyllä se Romeosta takutkin poisti, mutta päätehtävä sillä oli selkeesti putsata meidän korvat. Ja voi yökkistä, se ei oo meistä kovin kivaa kun korvista otetaan pois karvoja ja jotain töhkää... Romeolla kyllä kuulo parani selvästi, kun se ravisteli päätään ihan ihmeissään, heh!

Mutta tänään ollaan vaan painittu ja lenkkeilty ja syöty, just niinkuin viikonloppuna pitääkin :)

Tinka painaa menemään

Karvaturri Romeo

Ensi viikonloppuna onkin sitten taas erilaista touhua, kun Romeo pääsee retkelle Leena-mamman luokse. Karvaturri saa vähän siistimmän asun ylleen, trimmaaja-Minjalla taitaa jo sormet syyhytä että pääsee tuon karvakasan kimppuun ;) Kyllähän se äippä itekin osais, mutta kuulemma kivempi lähteä kun pääsee samalla itekin retkelle.. taitaa olla tekosyy, sitä ei vaan huvita kun se on niin hidas siinä hommassa.. tai jotain ;)

Mitäköhän tuolla on? Tai tuolla! Ja tuolla!
Ehtisköhän sitä joka paikkaan..?

Mä olin niin salamannopea kierimään lumessa ja tekemään sellaisia eturintasyöksyjä, että niistä ei tällä kertaa hidas kuvaaja saanu kuvia. Mutta kivaa meillä oli ja nautittiin lumesta, me molemmat!

Ennen joulua ollaan vielä menossa Keuruulle, toivottavasti sielläkin on lunta. Siellä sitten saadaan taas pitkästä aikaa juosta itsemme uuvuksiin asti ja vielä vähän pidemmälle. Sitä odotellessa :)

Tinka (ja Romeo)