Laitan teille tulemaan kuulumisia, kun viime kerrasta on jo tovi vierähtänyt (olen kuulemma kasvanut jo isoksi pojaksikin).
Me ollaan muutettu! Ja arvatkaas mitä! Mulla on oma piha! Mä oon tosin luvannut, että toi meidän vanhempi kissa, Herra Kissanen, saa tulla mun pihalle. Se vaan ei halua oikeen ulkoilla mun kanssa yhdessä, kun mä oon kuulemma niin päällekäyvä ja hänen rauhaisa lintujentiirailu häiriintyy ( se mitään lintua kiinni sais, kun on niin paksukin). Sais toi mun bestiskin tulla, mut äippä ja iskä ei päästä, kun se kuulemma lähtis naisiin (mitähän sekin sitten on...).
Nyt sillä on kuitenkin alkanut kuulemma paremmat ajat ja se leikattiin. No pääasia, että se on mun paras kamu ja painii mun kanssa.
On toi piha kyllä hieno juttu. Mulla on siellä tosi paljon puuhaa. Mä on erikoistunut kuoppien kaivamiseen. Ootteko kokeilleet? Siis ei mitään lumenkaivantaa vaan etitte kohdan mistä näkyy pienikin hippu maata ja ei muuta kuin jalat töihin. Se vaan oli musta outoa, kun kuulin äipän soittavan Leena-mammalle ja ihan kuin ois valittanut mun kaivamisesta. Ajatelkaa! Mä kauheella vaivalla... Jotain se jupisi, että meille voi tulla suojaan, kun maailmansota alkaa, kun piha on täynnä poteroita koko suvulle...
Sitten mulla oli tossa tammikuussa nimiäiset. Mä valitsin ite kaksi kummitätiä (ne jotka tuo eniten nameja, kun käyvät ja leikkii mun kanssa). Toinen kummitäti oli tehnyt mulle kakunkin!
mä en saanut sitä syödä, mut mulle oli muuta herkkua ja leluja yms. Oli kyllä kivat juhlat! Aijuu ja mut nimettiin Vihtori Valdemariksi.
Oon mä sisälläkin touhunnut reippaasti Poposen, sen mun bestiksen, kanssa. Meillä on painiharjoituksia ja sitten sprinttikisoja.
Äippä vaan sanoo, että meistä lähtee kauhea meteli... Se on niin herkkis toi äippä!
Nyt mä kuulin, että mulla alkaa joku koulu ensi viikolla. Mitähän sekin on? Mä kerron teille sitten ensi kerralla niin tiedätte sitten tekin.
Ei muuta kuin kuopankaivantaan kaverit!
Terkuin Vihtori
