Tottisempaa puuhaa

Nyt treenataan! Höpöhöpö, etkö sä nää ettei meitä nyt yhtään huvita? Oisko vähän kivempi jos me vain makaillaan ja sä annat meille kaikki herkut, mieluiten voisit vaikka tarjoilla ne kultareunuksiselta lautaselta? Ollaan me kuitenkin niin ihania, että sellainen palvelu oltais ansaittu:)

Ei sitten ihan toiminut. Käskyjä alkoi sataa ja pitihän meidän totella. Istu! Paikka! No joo joo, saataisko me jo ne herkut, ihan varmasti on ainakin kontakti kohdallaan, eikös joo? Kauanko pitää vielä oottaa? No anna ne jo, kato nyt kuinka hienosti me istuaan ja ollaan paikallaan...

Siis ai maahankin pitää mennä? No tän kerran. Eiks tän jälkeen sitten vois jo riittää? Kyllähän sä tiedät että me osataan, tai ainakin Romeo osaa ja mä vähän matkin sitä niin hienosti menee. Ai malttiharjoitus? Mikä se on? Ai siis että pitäis muka jaksaa oottaa vielä pidempään? NO CHANCE!

Saisinko vielä vaikka yhden, hymyilenkin niin nätisti?  No sain mä sit vielä yhden, mutta Romeokin sai, vaikka se ei hymyillytkään. Äippä on jotenkin niin tasa-arvoinen että välillä ärsyttää. Mä kun oon pienempi ja tyttö, siis ihan prinsessa, niin oisin ehkä ansainnu enemmän. Oon yrittäny kertoo äipälle että mua saa hemmotella ihan niin paljon kuin haluaa, mutta se taitaa olla vähän tiukkis;)

Tinka ja Romeo