Tässä Se nyt on!

Siis mun joulupossuni. Se piti vaan ensin haukkua kuriin kun sillä on niin ruma ääni. Iskä ei tajunnut sitä haukkumista yhtään, se ei välillä tajua näitä juttuja, äippä paremmin tajuaa. Saatiin me Ellin kanssa kalkkunat myös, mutta Ellin hajos jo aattoiltana. En saa mennä Ellille kun sillä on joku juoksu. En tiä mikä se on ja äippä sanoi että on parempi etten tiä.



Hei, opin lauantaina jalannostopissaamisen, hokasin sen ihan yhtäkkiä, vaikka kukaan ei opettanut. Äippä sanoi, että voisin kuulemma laulaa kuten joku Pekka Streng, että sisältäni portin löysin, hajut kaikki nyt mä huomaan, vai oliko se värit.


Lauantai oli vielä semmoinen muistopäivä. Silloin tuli vuosi siitä kun äitin ja iskän edelliset koirakaverit Taisto ja Pekko lähtivät koirien taivaaseen.


Tämä on Pekko





ja oikealla puolella on Taisto.


Mutta onneksi synnyin minä, äippä sanoo että olen sen elämän ilo ja valo :)


Meillä yhtenä iltana ulkona valot välähteli ja oli kauhee pauke, en viittinyt edes ulos mennä. Onneks sain oikeen luun, ISON. Siinä oli paljon rustoa ja ihanaa läskiä, söin sen kokonaan kun porukat ei huomannu kun niillä oli vieraita ja kova meno päällä. Sitten kyllä mulla oli ripuli jotain 4 päivää, äippä joutui hakeen Vethausista mulle kanikuuria, lääkettä koirille, ei kaneille.

Viime yönä sitten piti taas haukkua kun katolta kuului kamalaa ääntä, lumet tuli alas. Porukoita kuulemma väsytti sitten aamulla. Talvi on kyllä muuten kiva kun saa kolata lunta iskän kaa. Sen jälkeen joutuu vaan aina saunalle sulamaan.

Terveisiä kaikille ja hauskaa talven jatkoa