Iso tyttö ja kotileijona

Hei taas!

Mulla oli jo toiset juoksut eli taas piti pitää pöksyjä kotona. Mut nyt ne on jo ohi, eli joskus ensi vuonna sitten seuraavan kerran:) Nyt mulla on kyllä ollu ihan omituisia mielihaluja, kuten mun tekee mieli puksutella Romeota. Äippä sano että se johtuu mun hormoneista tai sit et mä oon muuten vaan vinksahtanu. Veikkaan tota ekaa vaihtoehtoa...

Mutta keskeyttääkseen meiän leikit, äippä trimmaili meitä molempia. Mä kyllä tykkään siitä, etenkin jos saan olla eka! Yleensä Romeo pääsee ekana pöydälle, en kyllä ymmärrä miksi sillä olis jotain etuoikeuksia vaikka se onkin vanhempi kuin mä. Mutta tänään oli mun vuoro olla ekana. Parissa kohtaa oli paha takku ja olis tehny mieli puraista äippää. Pidin ne mielihalut tällä kertaa ihan ominani, siitä olis kuitenkin tullu vaan sanomista ja ei ainakaan herkkuja! Niin, me saadaan aina trimmauksen jälkeen herkkuja, saatteko te?

Tinksu, iso tyttö:)

Äippä sanoi mulle että mä näytän jo ihan aikuiselta, isolta tytöltä. No en mä nyt tiiä.. ;) Mut sit se kerto että se menee huomenna kattomaan pentunäyttelyyn pikkuglennejä, eli kait mä oon sit jo aika iso. Pentunäyttelyyn kun ei oo ollu asiaa enää vähään aikaan.

Välillä mua nauratti ihan älyttömästi, kutittaa!! 

No sit mun jälkeen oli tietty Romeon vuoro. Äippä sanoo sitä meidän kotileijonaksi... No on sillä kieltämättä paljon paksumpi turkki kun mulla ja on se muutenkin tollai möhkö:) Mut ihana möhkö se on munkin mielestä. Äippä sano että taitaa kyllä viedä Romeon  kohta oikeesti trimmattavaksi, nyt oli vaan takkujen selvitystä. Ja niitähän ainakin sivusta katsoen riitti! Toisaalta hyvä että mun turkki ei oo noin paksu, ei sit tuu niitä takkujakaan niin paljoa.

Romeo - kotijellona

Tällästä meille tällä kertaa. Ensi viikonloppuna me lähdetäänkin sit taas pitkästä aikaa reissuun Keski-Suomeen maalle. Siellä saadaan juosta vapaana ihan niin paljon kuin jaksetaan, eli paaaaaaljoooon!

Tinka

HUHUU!

Joko se on Halloween??

Minä olen ainakin ihan valmis lähtemään kummittelemaan ja kerjäämään herkkuja naapureilta ;)

Romeo

Samu - mun uusi kaveri!

Ihana aurinkoinen sunnuntai:)

Samu-glenni

Tänään Samu tuli Heinolasta Lahteen visiitille. Ensin se treenasi meidän äipän kanssa näyttelyjuttuja, ihan ekaa kertaa. Seisominen sujuu kuulemma hienosti, kävelyn kanssa on vähän niin ja näin kun Samulla on niin pirun kiirus joka paikkaan, heh! Tuon voin kyllä hyvin ymmärtää, onhan mullakin... Samu on menossa kohta ekaa kertaa näyttelyyn, onneksi mä oon jo konkari niin mua ei yhtään jännitä :) Mut samaan näyttelyyn mä en pääse, koska siellä on vaan näitä vauvoja. Mä oon siis jo niin iso että!

Samu ja Tinka. Tinksu vielä vähän miettii,
 että onko Samusta leikkikamuksi ;)

Treenien jälkeen äippä haki mut kanssa lenkille. Olipa ihanaa nähdä Samu! Me oltiin heti kuin vanhat kamut, vaikka ei koskaan aiemmin oltu nähtykään. Käveltiin tuohon lähimetsään, siellä on sellanen kenttä, jossa saatiin juosta ihan vapaanakin! Tosin ilmeisesti kauniin ilman siivittämänä siellä oli vähän ruuhkaa, koko ajan jostain ilmestyi koiria ja muita ihmisiä. Mutta silti ehdittiin juosta niin paljon, että ainakin pikku-Samu oli ihan puhki.

... ja onhan siitä!

Kilpajuoksun voitti Tinksu, Samu ei kyllä hevin luovuttanu.

Tinksun alaa on tiukat harhautuskäännökset.

Tiukka yhteistuijotus.
Kuka uskaltaa tulla meidän kentälle?

Kotiinpäin lähdettiin rinta rinnan. Nyt me ollaan tosi hyvät kamut!


Tykkäättekö te muuten syksystä? Mä tykkään ihan mielettömästi. Kaikista parasta on isot lehtikasat, joihin voi oikein hyppysukeltaa ja sitten piehtaroida siellä. Mä en tiedä mikä siinä kiehtoo, mutta joku vaan. Äippä pitää mua taas ihan pimeenä, mutta se taitaa olla ihan normaali olotila sille ;) Mitäs ei ymmärrä.

No, täytyy kyllä myöntää ettei Samukaan ihan tajunnu tätä "Syksyn lehdet saa mut sekaisin" -piehtarointia. Se varmaan luuli että tämä on joku uusi leikki, jota Sanni ei oo vielä opettanu sille. Sannille tuli siis hommia. Ai niin, sitä en muistanutkaan sanoa, että Samu on mun oikean siskon Sannin uusi veikka, vähän niinkuin Romeo on mun veikka. Kyllä se on vaan kivaa, kun kotonakin on leikkikaveri :)

Kiitos Samulle seurasta ja tsemppiä näyttelyyn! Nähdään taas pian :)

Tinka

MÄ OLIN KUNTOLOMALLA!

Hei kaikki, mä olin viikon urheiluopistossa Vuokatissa! Tai oikeastaan iskä oli kuntoremontissa ja minä ja äippä oltiin muuten vaan mukana. Me saatiin erikoismajoitus, oma sauna, takka, ja vain 4 makuuhuonetta joista sain valita, sellainen kämppä siksi että MÄ olin mukana!





Mulla oli tosi hienoo, pääsin jatkuvasti lenkille, siellä oli valtavasti pehmeitä polkuja joka puolella, hyviä tassuille ja HAJUJA! Olin vaelluksella Vuokatin vaaralla, tässä olemme lähdössä:



Tässä olen kivellä vai oliko se kallio..







Sitten palasimme väsyneinä ja märkinä.


Mutta me saatiin viikon aikana 6 ämpärillistä puolukoita, olin joka kerta mukana poimimassa, kerran vain putosin semmoiseen suolätäkköön. Opin syömään puolukoitakin mutta variksenmarjat oli parempia.

Kotimatka oli aika pitkä, kesti 7 tuntia, mutta jaksoin tosi hyvin autossa kun välillä aina pysähdyttiin. Että oli tosi hyvä viikko!

Hyvää syksyä kaikille
terv. Elmeri

Äänestys!

Ihania glennejä unten mailla:)
Mikä kuva on mielestäsi paras? Kenellä on hassuin asento, mikä kuva saa sinut hyvällä tuulelle? Äänestä blogin oikeassa laidassa olevalla systeemillä. Leena-mamma valitsee voittajakuvan kolmen eniten ääniä saaneen kuvan joukosta.

1. ELMERI

2. HELMI

3. HILMA

4. HILMA 2

5. HILMA 3

6. MOSKU

7. NELLI JA ROZZI

8. NELLI

9. NELLI 2

10. ROMEO JA TINKA

11. ROMEO JA TINKA 2

12. ROMEO

13. ROMEO 2

14. RIXAN KOIRUUS (WILMA)

15. VIHTORI

16. NERO

Kauniita unia:)

Kuumaa rakkautta Portugalin taivaan alla

Tämän kokemuksen osalta aika on nyt jo hieman kullannut muistoja ja hyvä niin, sillä jos olisin kirjoitellut tätä pari kuukautta sitten, voisivat sanavalinnat olla...noh, erilaisia. Almalla oli nimittäin elämänsä toiset juoksut ja ensimmäiset täällä Portugalissa ollessa. Heikki sanoi että Leena oli kuulemma varoitellut yli-innokkaista uroskoirista juoksujen aikaan, ilmeisesti en ollut ottanut tätä tosissani tai ajatukset siintelivät jo jossain Portugalin auringon alla, sillä tämä innokkuus (tai rakkaus) mitä saimme kokea löi minut kyllä ällikällä.

Juoksut alkoivat 16.6. paikkeilla ja melkeinpä suorana monsuunivuotona, eli juoksupöksyt ja suojat olivat tarpeen. Reilun viikon päästä juhannuksen aikaan olimme ulkoiluttamassa Almaa, kun saimme ensimmäisen urosseuralaisen. Tämä koira seurasi meitä koko lenkin ajan kotiovelle asti, mutta herrasmiesmäisesti muutaman kymmenen metrin päässä. Koska en tiennyt mitä tuleva pitää sisällään, pidin tätä kokemusta jotenkin hauskana.

Juhannuksen jälkeisenä tiistaina kävelimme Heikin kanssa (ilman Almaa) lähiravintolaan syömään, kun samainen koira seurasi meitä ravintolalle ja odotteli ravintolan edessä meitä noin puolisen tuntia kunnes hävisi omille teilleen. Tässäkin vaiheessa ajattelin vielä että onpa söpöä ja hauskaa. Ystävämme saikin nimeksi Juan. Juanilla ei ole pantaa, mutta hän on todella hyväkuntoinen.

Juan ravintolan edustalla.

Tämän jälkeen mikään ei enää ollutkaan hauskaa. Juan alkoi asustaa kotimme edessä ja sai myös kilpakosijoita. Tämä tarkoitti armottomia rähinöitä kun lähdimme ulos, eikä kukaan näistä hurtista Juan mukaan lukien osoittanut enää mitään herramiestapoja, vaan "rakkaudenosoituksista" tuli kiihkeitä. Tässä vaiheessa ulkoilusta tuli todella haasteellista!

Illalla Juan odottelemassa kotimme edessä.

Käytännössä toinen meistä kantoi Alman autoon ja toinen piti kosijat loitolla. Sitten ajelimme Alman kanssa ulkoilemaan jonnekkin rauhalliseen paikkaan. Juan ja välillä myös muut kosijat rupesivat kuitenkin seuraamaan myös meidän autoa. Hyväkuntoisena koirana Juan saattoikin juosta automme perässä pidempiäkin matkoja ja jopa 40 km/h vauhdissa. En tiedä mitä ohikulkijat ajattelivat nähdessään koiran juoksevan automme perässä keskellä tietä ja pyörivän risteysalueilla auton ympärillä. Juanin väsyttyä seuraamaan hän palasi takaisin kotimme eteen odottamaan.

Yritimme myös kerran harhauttaa Juania niin, että Heikki lähti autolla ensin ja Juanin seuratessa autoa, me Alman kanssa lähdimme jo ulos ja Heikki poimi meidät kyytiin kauempaa. Juan kuitenkin tuli vielä matkalla vastaan ja ajaessamme hänen ohi noin 15 metrin päästä, hän haistoi meidät ja lähti juoksemaan perään.

Tätä piinaa kesti noin viikon ja kuin salamaniskusta Juania ja muita kosijoita ei enää näkynyt. Muilla kosijoilla oli pannat, mutta jäi epäselväksi onko heillä omistajia vai ei. Kummasti taas arvostaa sitä että koiran kanssa voi mennä vapaasti ulkoilemaan silloin kun haluaa.

Kaksi kaverusta

No niin. Sanni ehkä heinäkuun alussa aavisti jotain kun käytiin Leena-mammalla ja siellä oli lauma pikkuepeleitä.

Sannin vaistot oli oikeassa, Samupoika muutti meille.

Samu osoitti heti samanlaisia puutarhurin"taitoja" kuin Sannikin.

" Onks ton pakko jäädä meille????"

"Siis ihan oikeesti??? Mutsi???? "

Mutta kun Samu vaan on niin valloittava niin pikkuhiljaa on yhteinen sävel alkanut löytyä.

Paini, hippa ja retuutus on jatkuvaa. Väliin pikku rähinät mutta vähenevässä määrin.

Ja juuri kun mutsi pääsi kehumasta miten Samua ei kaivaminen kiinnosta niin hah, Suuri Kuoppa ja Samu ihan maatyöläisen näköinen. Sannin opissa kaivuutyöt sujuu :)

Hyvää kesän loppua kaikille toivottavat Sanni, Samu ja Kristiina