Mä saan pikkusiskon!

Hei!

Nyt en kyllä oikein tiedä kuinka tähän suhtautuisin, mutta mä saan pikkusiskon. Se tulee meille kesän lopulla, eli onhan mulla vielä onneksi aikaa olla talon ainut koiruus hetken aikaa ja nauttia kaikesta huomiosta ihan itse. Mä toivoisin että siitä tulee hyvä kaveri mulle:) Mä voin opettaa sille kaikkia juttuja, kuten miten äipältä saa helpoiten herkkuja, heh! Yhtä asiaa mä kyl toivon tosi paljon, sitä ettei se tuhoa mun kaikkia leluja... mulla on kaikki lelut koko ajan esillä ja valkkailen niistä sen millä haluan milloinkin leikkiä. Yleensä illalla kaikki lelut on ympäri kämppää. Äippä yritti opettaa mua keräämään ne ihan itse, mutta toistaiseksi en oo ihan syttyny asialle... ;)

Mutta joka tapauksessa, joku näistä on Tinka, mun pikkusisko. Äippä on asiasta ihan yli-innoissaan, enkö minä nyt olisi  riittänyt...

Ennen pikkusiskon tuloa ehtii onneksi vielä tapahtua kaikkea kivaa. Ensi viikolla lähdetään viikoksi mökille, joku juhannuskin siinä on. Liittyyköhän siihen se juttu, kun viime vuonna kävin kierimässä jossain mustassa nokikasassa, joka kuulemma oli ollut kokko? Äippä ei ihan ilahtunut mun turkin uudesta epämääräisestä raidoituksesta, heh! Mut ei aina voi voittaa, eikös niin?

Romeo

Kyllä meillä oli niin mukavaa... oi jospa oisit saanut olla mukana;)

Hei kaikki!
Me oltiinkin äipän kanssa ihanalla viikonloppureissulla meiän kavereitten Susannan ja Hertan luona Kirkkonummella. Hertta on ihan mun bestis:) Me käytiin pitkillä lenkeillä ja mäkin sain juosta ihan vapaana! Se oli ihan erityistä mulle! Ja sit niillä on tosi kiva takapiha, jossa me saatiin juosta kilpaa ja leikkiä. Kaiken kaikkiaan ihan mahtikiva viikonloppu!

Nyt oon ihan poikki ja lepäilen vähän. Sit mä taas jaksan tehdä ihan mitä vaan. Nythän on ihan kesä!


Lipaisut kaikille
Romeo

Meille kuuluu nykyään tätä

Kohta se on täällä. Kesä :)

Mitä isot edellä sitä pienet perässä!

Näyttelyissä ollaan oltu mekin, ihan ekaa kertaa! Oltiin lauantaina Tampereella pentunäyttelyssä ja olipa hikinen meininki. Päivä oli tosiaan helteinen ja äipällä taisi muutenkin tulla hiki pintaan, kun hermoili meidän esiintymistä… Ja pöh, ihan turhaan, sanon minä. Kyllä minä tiedän, milloin on tosi kyseessä ja pitää olla parhaimmillaan. Mitä siitä jos treeneissä vähän mennään kuono pitkin nurmikon pintaa tai pistetään leikiksi kesken näyttelyposeerauksen (ruohossa vaan on paljon mukavampaa pyöriä kuin seisoskella, kokeilkaa vaikka!). Oikealla ”catwalkilla” mä kuljen tosi coolisti ja poseeraan hienosti (vaikka koira olenkin, hih). Olemme käyneet paikallisen koirakerhon järjestämällä näyttelykurssilla vähän askelkuvioita treenaamassa, minähän nyt osaan kulkea ja seisoa muutenkin, mutta äipälle on vähän täytynyt noita liikkeitä opettaa, että kehtaa sen kanssa kehään mennä…

Tosin täytyy myöntää, että vähän tuo helle ehkä verotti terävintä särmää ja varsinkin parin tunnin ryhmäkehien odottelu varjoa etsien. Juu, eli ryhmikseen päästiin näyttäytymään, mä olin ROP-pentu! Kylläkin myös ainoa rotuni edustaja näissä näyttelyissä ;o) Mutta olipahan ihan mukava aloitus uralle (äippä epäilee ettei ihan heti tarvitse uudelleen ryhmistä odotella…). Seuraavat näyttelyilmoittautumisetkin on nyt tehty, katsotaan miten sitten käy.

Vaan ei täällä olla pelkästään poseerauksia harjoiteltu, onpa käyty treenaamassa tottistakin. Kovasti haluttaisiin lähteä samalla polulle kuin Vihtori-veli ja alkaa jälkiä haistelemaan, mutta meidän koirakerhossa meidät laitettiin vielä perustottiskurssille, ennen kuin pääsemme syvemmin perehtymään pelastuskoiran koulutukseen. Noh, ehkä äippä tarttee vielä vähän lisää toistoja, että se saa perusrutiinit kuntoon…

Mutta onneksi nämä koulut vie vain pienen osan meidän ajasta ja ehdimme hyvin puuhata kaikkea mukavaa. Esimerkiksi nauttimaan rantaelämästä Yyterin biitsillä! Oli pikkusen upeeta jahdata lokkeja pitkin rantaviivaa, mokomat vaan ehtivät aina lentoon just kuonon edestä. Löysin kyllä ihanan kalan raadon korvikkeeksi, mutta äippä onnistui jotenkin hukkaamaan sen, höh.

Nyt mulla on kylässä ”pikkuserkut” mummolasta – 4 kääpiövillakoiraa! Kolme vanhempaa on vähän tylsää seuraa, ne vaan makoilee sohvalla, vaikka mä yritän komentaa niitä leikkimään. Onneksi porukkaan on tullut pikku-Sandi (nyt 10 vko), me leikitään melkein aamusta iltaan. Toi kaveri on kyllä aika pikkuinen muhun verrattuna, mutta mä yritän olla tosi varovainen ja annan senkin välillä olla niskan päällä (siis leikisti vaan, mutta mä olen reilu kaveri).

Ja hei, puolivuotisonnittelut kaikille siskoille ja veljille!

-Velma

Kun te muut makoilette...

niin minäpä olin näyttelyssä. Kattokaas nyt mua kuinka skarppina oon ja venailen kiltisti omaa vuoroa. Täytyy kyllä myöntää että venailu on aika tylsää hommaa. Mä haluan aksöniä!

Ihan ei kotikenttäetu tuottanut Lahdessa toivottavaa tulosta, mutta äippä oli silti ylpeä musta kun käyttäydyin niin hyvin. Ja sain ison setin nakkeja ja lihapullia, ne on niiiiiiin mun herkkua!

Tuomarinkin mielestä olin tosi hieno poika, mutta mun takajalkojen lihakset oli niin jumissa, että kävelin jotenkin jäykästi. Nyt on siis tiedossa ainakin hierontaa ja venyttelyä. Mutta siitä mä tykkään, oikeestaan tykkään ihan kaikesta mitä mun kanssa tehdään, edelleen:) Ja toisin kuin jotkut muut hassut glennit, mulle ei tarvitse kuin vihjata että ollaan lähdössä jonnekin, niin oon salamana pystyssä ja lähtövalmiudessa, satoi tai paistoi. Tokihan minäkin kuitenkin osaan nauttia lötköilystä ja vaan olemisesta, mutta sitä saa tehdä ihan tarpeeksi kun mun ihmiset on päivät töissä. Silloin kun on ihmisiä paikalla, niin aina pitää huomioida mut ja keksiä mun kanssa kaikkea kivaa. Ihan aina tämä toive ei kyllä toteudu, mutta teen kovasti töitä sen eteen:)

Romeo

Näin otan nokosia tai muuten vain huilaten ku väsyttää

Kun on väsy niin on väsy,ei aina jaksa ja sohvalla on paras paikka huilia tovi ennen touhuamista taas..

Onko pakko jos ei taho?

Helmiä ei aina huvita lähteä ulos. Joskus ei vain nappaa ja mieluummin taitaisi sesse nukkua. Harmi vaan, että koira ei aina saa päättää näitä asioita ;)

Yksi näistä kerroista on lyhennetysti seuraavanlainen:

Onko pakko? Ei huvita. Ei millään huvita.
Hihna laitetaan, oli Helmillä halua siihen tai ei... Jännä muuten, miten lötkö koirasta tulee tuossa vaiheessa. Todellinen selkärangaton :)


Vaikka panta on päällä sesse yrittää vielä viimeiseen asti näytellä nukkuvaa tai vähintään tarpeeksi söpöä, ettei olisi pakko lähteä kamalaan ulkoilmaan kun voisi vaikka olla sisällä pienillä nokosilla.
Pakko kai se on...
Ulkona todistetusti! Sentään rapsutuksia irtosi hieman.

Ulkoilun jälkeen (jossa sessu oli 80% ajasta perässä vedettävää mallia) pääsee sentäs hissillä (= emäntää laiskotti).

Mutta kotiovellakin pitää vielä istua nätisti. On se kumma kun koiraa käskytetään kokoajan;)
Kotona jälleen, vihdoinkin!
Takaisin tärkeiden asioiden ääreen.


Välillä näyttää glenneilläkin mukavuudenhalu voittavan, tai sitten laiskottelunhimo :)