Tuesday, June 7, 2011

Peruspäivä Portugalissa

Amigos. Olen lähtenyt liikkeelle siitä, että kaikki ovat minun kavereita, vauvasta vaariin ja vahtikoirasta kissaan. Ihmisistä erityisen tykästänyt olen harmaahiuksisiin vanhempiin yksilöihin sekä pieniin ihmisiin. Taktiikkani ystävyyden (ja rapsuttajan) etsinnässä on suora lähestyminen, istuminen ja tuijottaminen ja selälleen heittäytyminen. Nämä toimivat yleensä hyvin, jos eivät aina koirakavereihin niin ihmisiin ainakin. Yleensä tosin minun ei tarvitse välttämättä tehdä edes aloitetta, sillä monet ihmiset sanovat "pus pus" ja siitä se alkaa. Voisin sanoa että jokaisella lenkillä saan ainakin yhden uuden tuttavan!


Entisen kodin lähikirkolla
Cão de guarda. Vahtikoirat, nuo suljettujen pihojen vihaiset kaverit. Meidän kodin lähellä on paljon isoja taloja ja isoja pihoja, minkä ohi kävellessä alkaa kuulua mahdoton meteli. Välillä kaverin pää vilahtaa aidan välistä, joskus ikkunasta. Itsehän en viitsi vauhkota sillä tavalla, mutta täällä kun yksi aloittaa niin seuraava naapuri jatkaa. Ihmettelen kyllä miksei vaan voitaisi kaikki touhuta sulassa sovussa!
 
Calçada Portuguesa. Kadut ovat kyllä mukavan pehmeitä tassun alla, nuo mukulakivet ovat hyvin hioutuneita ja sanoisin että sopivat vaativammallekin tassulle. Vaikkakin välillä mutkitellaan ihmeellisesti kapeilla kaduilla ja autoja pitäisi muka yrittää väistellä. Jotain muutakin me yritämme väistellä, mutta en ole vielä ymmärtänyt mitä...(Taustalta huudellaan että lasinsiruja, niitä on kuulemma täällä paljon. En minä vaan ole mitään huomannut.)

Rantameiningeissä
Gato. Kissat viuhtovat jostain syystä karkuun minua, vaikka lähestyn iloisissa merkeissä. Sitten ne keljuilevat auton alta. Kai minä menisin sinne itsekkin, mutta kun ei minua päästetä.

Igreja. Suosittelen suuntaamaan kirkon pihalle, jos kaipaat kavereita tai rapsutusta vanhoilta ihmisiltä. Sinne kun sattuu sopivaan aikaan, niin on hyvä meininki! Kun juoksee kovaa kepin perään, niin kannattaa varautua siihen että jarrutus menee hieman pitkäksi, kun tassut luistaa. 

Muito simpático! Olen kuullut sen jo niin usein, että pakkohan minun on oikeasti olla hyvin sympaattinen.



1 comment:

Kennel Meomodo said...

Kuulostaapa hauskalta, me ei kyllä taidettais ymmärtää ulkomaan kieltä, ne ei kuitenkaan huuda siellä "makkara" ;)