Näyttelyissä ollaan oltu mekin, ihan ekaa kertaa! Oltiin lauantaina Tampereella pentunäyttelyssä ja olipa hikinen meininki. Päivä oli tosiaan helteinen ja äipällä taisi muutenkin tulla hiki pintaan, kun hermoili meidän esiintymistä… Ja pöh, ihan turhaan, sanon minä. Kyllä minä tiedän, milloin on tosi kyseessä ja pitää olla parhaimmillaan. Mitä siitä jos treeneissä vähän mennään kuono pitkin nurmikon pintaa tai pistetään leikiksi kesken näyttelyposeerauksen (ruohossa vaan on paljon mukavampaa pyöriä kuin seisoskella, kokeilkaa vaikka!). Oikealla ”catwalkilla” mä kuljen tosi coolisti ja poseeraan hienosti (vaikka koira olenkin, hih). Olemme käyneet paikallisen koirakerhon järjestämällä näyttelykurssilla vähän askelkuvioita treenaamassa, minähän nyt osaan kulkea ja seisoa muutenkin, mutta äipälle on vähän täytynyt noita liikkeitä opettaa, että kehtaa sen kanssa kehään mennä…Tosin täytyy myöntää, että vähän tuo helle ehkä verotti terävintä särmää ja varsinkin parin tunnin ryhmäkehien odottelu varjoa etsien. Juu, eli ryhmikseen päästiin näyttäytymään, mä olin ROP-pentu! Kylläkin myös ainoa rotuni edustaja näissä näyttelyissä ;o) Mutta olipahan ihan mukava aloitus uralle (äippä epäilee ettei ihan heti tarvitse uudelleen ryhmistä odotella…). Seuraavat näyttelyilmoittautumisetkin on nyt tehty, katsotaan miten sitten käy.
Vaan ei täällä olla pelkästään poseerauksia harjoiteltu, onpa käyty treenaamassa tottistakin. Kovasti haluttaisiin lähteä samalla polulle kuin Vihtori-veli ja alkaa jälkiä haistelemaan, mutta meidän koirakerhossa meidät laitettiin vielä perustottiskurssille, ennen kuin pääsemme syvemmin perehtymään pelastuskoiran koulutukseen. Noh, ehkä äippä tarttee vielä vähän lisää toistoja, että se saa perusrutiinit kuntoon… Mutta onneksi nämä koulut vie vain pienen osan meidän ajasta ja ehdimme hyvin puuhata kaikkea mukavaa. Esimerkiksi nauttimaan rantaelämästä Yyterin biitsillä! Oli pikkusen upeeta jahdata lokkeja pitkin rantaviivaa, mokomat vaan ehtivät aina lentoon just kuonon edestä. Löysin kyllä ihanan kalan raadon korvikkeeksi, mutta äippä onnistui jotenkin hukkaamaan sen, höh.
Nyt mulla on kylässä ”pikkuserkut” mummolasta – 4 kääpiövillakoiraa! Kolme vanhempaa on vähän tylsää seuraa, ne vaan makoilee sohvalla, vaikka mä yritän komentaa niitä leikkimään. Onneksi porukkaan on tullut pikku-Sandi (nyt 10 vko), me leikitään melkein aamusta iltaan. Toi kaveri on kyllä aika pikkuinen muhun verrattuna, mutta mä yritän olla tosi varovainen ja annan senkin välillä olla niskan päällä (siis leikisti vaan, mutta mä olen reilu kaveri).
Ja hei, puolivuotisonnittelut kaikille siskoille ja veljille!
-Velma
Nyt mulla on kylässä ”pikkuserkut” mummolasta – 4 kääpiövillakoiraa! Kolme vanhempaa on vähän tylsää seuraa, ne vaan makoilee sohvalla, vaikka mä yritän komentaa niitä leikkimään. Onneksi porukkaan on tullut pikku-Sandi (nyt 10 vko), me leikitään melkein aamusta iltaan. Toi kaveri on kyllä aika pikkuinen muhun verrattuna, mutta mä yritän olla tosi varovainen ja annan senkin välillä olla niskan päällä (siis leikisti vaan, mutta mä olen reilu kaveri).Ja hei, puolivuotisonnittelut kaikille siskoille ja veljille!
-Velma
