Glennielämää

Pikku-Romeoita tulossa!

2012-01-29T21:16:00.001+02:00

Mitä? Pikku-Romeoita? Monta??

Kannatti rakastua Kikiin ;) Musta tulee meinaa iskä! Maailmaan tulee pikku-Romeoita ja pikku-Kikejä, aika mahtavaa. Kiki oli käyny ultrassa ja vauvoja oli möyriny sen masussa paaaaljon, ainakin jotain 6-9 kpl. Me ollaan kyllä vitsailtu että niitä tulee 12. Mutta eihän sitä tiedä, voi siellä pari olla vielä piilossa...

Mun äippä menee mukaan jeesaamaan kun ne syntyy, jos se vaan mitenkään sopii sen aikatauluihin. Mua ei kuulemma huolita mukaan, mutta en mä nyt niin tiiä kiinnostaisko mua ees. Kiki mua voiskin kiinnostaa, mutta sillä taitaa olla sillon jotain muuta tekemistä. Varmaan voidaan Kikin kanssa nähdä sitten joskus toiste ;)

Tinksu ei vielä ymmärrä näitä isojen glennien juttuja, tai onhan sillä juoksuja jo ollu paritkin, mutta ei se tajuu mitä ne tarkottaa. Tinksu on kyllä välillä niin pimee adhd-pikku-sisko, että mitäköhän siitäkin tulee jos sillä joskus käy flaksi? No, enpä taida tuhlata ajatuksia siihen asiaan, eihän se mulle kuulu. Joku muu saa pohtia sitä, tsemppiä vaan!

Mutta nyt ootellaan vielä jotain kolme-neljä viikkoa, sitten alkaa tapahtua :) Sitä ennen me ehditään käydä vielä maallakin riehumassa, nyt siellä onkin oikeesti paljon lunta missä möyriä.

Romeo

K-18

2012-01-15T21:43:00.009+02:00

Täällä voidaan alkaa huokaisemaan "ohi on". Huooooh!

Reilut 7 kk vanha Samu nimittäin kekkasi olevansa Äijä kun vuotta vanhemmalla Sannilla alkoi juoksut.

Niinä päivinä ei tosiaankaan kuvattu - kaikki aika meni esteiden rakentamiseen ja korvatulppien etsimiseen.

Sannin mielestä Samu olis ollut oikein passeli isäehdokas eikä Samulla todellakaan olisi ollut mitään sitä vastaan.

Viimeiset hetket tästä hormonihuumasta (onneksi) käsillä ja illanvietto sen mukainen:

"Voidaanhan me joo katsella tässä kaikki porukalla Venla-gaalaa"

"Mulla olis kyllä parempaakin mielessä"

"Vähän niinku tällasta"

"Mites päin se nyt menikään...?"

"Ootas Samu, mä näytän, se on tälleen!"

Helmi ja lumipallo

2012-01-10T19:36:00.003+02:00

Helmi tapasi tänään pienen vieraan, niin söpön pienen pentulan että oksat pois. Roxy on kuin lumipallo joka on päällystetty pumpulilla :)
Alussa Helmi oli hieman ihmeissään siitä, että mikä otus tuo pieni valkoinen oikein onkaan? Mitä se haluaa, miksi se yrittää nuolla koko ajan ja onko se koira vai mikä?

Sitten sitä piti vähän yrittää vältellä ja kerjätä rapsutuksia paikalla olleilta (nokun sitä toistakin paapottiin ihan koko ajan!).
Kun alkumuodollisuudet oli hoidettu, innostui Helmi josko siitä saisi jo leikkikaverin... Tosin hetki vielä odotellaan ennenkuin rylläykseen annetaan lupa, sen verran pieni toinen on. Roxy näytti kuitenkin jo lupaavasti ettei pelkää isompaa ja uskalsi vähän haukahdella Helmille.

Helmi tietenkin yritti yllyttää toista leikkiin, mutta se onnistuu kunhan aikaa hieman kuluu :)

7

Vauhdikas vuoden lopetus

2012-01-01T20:52:00.001+02:00

Heips!

Meillä, mulla Tinksulla ja Romeolla, oli tosi hieno vuosi ja sen päätti vielä uskomattoman mukavat päivät maalla Keuruulla:) Se oli tosi hassua, ensin oli kesä ja sitten tulikin talvi! Kaikki siis samalla reissulla!

Mitenköhän päin me nyt oikein oltais? Kun voi mennä melkein minne vaan!

Ihan kuin kesällä, nurmikko on vihreä ja aurinko paistaa :) Romeo
taitaa haluta herkun...

Jos vaikka riehutaan ensin niin kauan kuin jaksetaan?

Ja välillä painitaan!

Ei oo lunta ei.. vaikka kuinka yritettiin etsiä.

Peltohippaa.

Jes! Lunta ihan sopivasti pieneen piehtarointiin:) Tinksu nauttimassa.

Mitä ihmettä? Huomiseksi on luvattu lunta! Voikohan se
toteutua, en oikein jaksa uskoa..

Ja lumi tuli! Mutta voitko silti heittää mulle tota palloa ja
lakata ihmettelemästä?

Romeo ei hevin luovuta :) Vaikka se kuinka haluaisi että lelua heitetään, niin pois antaminen on välillä vähän haastavaa...

Hei, nyt täälläkin on LUNTA!

Tätä leikkiä ei Tinksu olekaan aiemmin leikkinyt, eikä taida haluta leikkiä
jatkossakaan. Se meinaa tais luulla että pulkka tekee meille jotain
pahaa ja yritti saada meidät pois kyydistä ja haukkua pahan pois ;)

Romeo ei luovu lelusta, vaikka yrittääkin pysyä
pulkan perässä ;)

Vuh vuh! Mene pois paha pulkka!

Aurinko laskee, selkäni taa, se värjää mun turkin
punaisellaan...

Tässä auringon viimeisissä säteissä voisi kyllä vaikka
vähän pötkähtääkin. Tuli niin hiki, kun riehuttiiin ulkona
koko päivä. (Tinksu)

Voi haukotus että väsyttää! Kyllä tämä koirana oleminen
on rankkaa puuhaa ;)

Kiitos meidän ihmisille ihanista päivistä. Uuden vuoden raketit kyllä vähän jännitti meitä, mutta me mentiin sitten Romeon kanssa kattelemaan niitä sisälle. Tai Romeo sanoi ettei sitä yhtään pelottanu, mutta säälistä tuli sitten mun kanssa, ettei mun tarvi olla yksin. Oli miten oli, niin kiva että mulla on noin ihana veikka :)

Nyt me ollaan molemmat ihan poikki, kun juostiin jotain viisi päivää putkeen. Uusi vuosi on hyvä aloittaa vaikka nukkumalla..zzzzzzz.

Tinka ja Romeo

Jouluruokintaa

2011-12-27T13:58:00.002+02:00

Helmillä iso osa joulusta kului sylistä toiseen hypellessä, aina kun yksi väsyi rapsuttamaan hyppäsi Helmi toisen syliin. Aika tehokkaasti tämä vuoronvaihto näytti onnistuvankin :)

Joulun aikaan oli aikaa keksiä koirallekin hieman enemmän tekemistä, ruokintakin välillä hoidettiin vähän haasteellisemmin. Nappuloita nakeltiin ympäriämpäri taloa ja tessu pääsi juoksemaan niiden perässä talon päädystä toiseen. Tässä pätkässä keskityttiin lähinnä keittiön puolella olemiseen :)

Emäsalossa

2011-12-26T14:10:00.002+02:00

Maanantaina päästiin Helmin kanssa tuijottelemaan merelle. Käytiin Emäsalon kärjessä katselemassa miltä mainingit näyttivät myrskytuulessa. Tuuli oli tosin "väärältä" suunnalta, etelätuulella aallot olisivat olleet mahtavia katseltavia, tosin nytkin puhuri oli kunnioitettava.

Helmi pääsi kalliolle ja kiville pomppimaan ja haistelemaan uusia tuulia.

Samassa paikassa oli monia muitakin katselemassa myrskyä, joku jopa kalastikin.

Näiden kuvien myötä hauskaa uutta vuotta 2012 kaikille!

Iloista Joulua ja riehakasta Uutta Vuotta!

2011-12-22T19:25:00.000+02:00

Heips! Äippä keksi meille uuden leikin - leikitään että otetaan meistä joulukuva! Sehän se vasta hauska leikki olikin, äipällä tosin meinas hermot mennä, mutta siitähän me vaan innostuttiin :)

Romeota ei nappaa enää pätkääkään, Tinksu haluaa vaan herkun.

Tinka leikki välillä joulumörköä ja riehui tonttulakki väärinpäin päässä...

Ja sitten sai tonttuhattu kyytiä...

Näin meillä eli malttamattomana odotellaan jo jouluaattoa. Me tiedetään että saadaan ainakin herkkuja lahjaksi. Romeo kävi jo kokeilemassa josko ne olisi irronnu paketista tuolla vaatehuoneen perukoilla, mutta äippä ehti väliin. Se kerto mulle että ne pari pakettia tuoksui ihan järjettömän hyvälle, namskis!

Viettäkäähän kaikki ihana Joulu!

Romeo ja Tinka

Uuden vuoden toivomus

2011-12-20T21:05:00.003+02:00

Hei arvatkaas mitä?! Mä taidan olla rakastunu:) Lähdin äipän kanssa retkelle ja ihan yllärinä mentiinkin Leenalle. Mä tajusin jo pihalla että nyt asiat taitaa olla tosi hyvin, koska pihalla oli ihan mielettömän hyviä tuoksuja, aitoja tyttötuoksuja! Sisällä mua sitten ootti maailman ihanin tyttö, Kiki. Ja se tykkäs heti musta! Se oikein heilautteli häntää sivuun kun oli niin innoissaan. Mä oisin halunnu pussailla sen kanssa, mutta ei nyt kuulemma ollu aikaa herkille hetkille. Siispä tositoimiin mars! Äippä ei onneksi ollu ihan vieressä katsomassa, mua ois saattanu alkaa ujostuttamaan...

K18 -vaihe ;)

Huomaatteko, musta tuli nyt iso tyttö! Tässä vähän sievistelen
Romeolle, vaikka kaiken se on tainnu jo nähdä... ;)

Mulla kävi flaksi!

Nyt me sitten kaikki toivotaan oikein kovaa, että kohta saadaan pikkupikku glennipoikia ja -tyttöjä. Se on meidän kaikkien uuden vuoden toivomus, jo hieman etukäteen, mutta ehkä se toteutuu sitä varmemmin? :)

Romeo

Ps. Lupaukset on meidän ihmisiä varten, toivomukset on meidän koiruuksien uuden vuoden juttu. Ja toki toivotaan että toivomukset ja lupaukset käy yksiin :)

Lunta! Vähän mutta riittävästi!

2011-12-11T16:06:00.000+02:00

Ihan sama mikä keli, niin ulkona on aina mukavaa :) Etenkin mua, siis Tinksua, kiinnostaa ihan kaikki.

Kattokaa! Sorsia! Jos mä tuijotan niitä tosi tiukkaan niin ne näyttää
lähtevän pois. Hyvä. Muuten mun ois pitäny käydä
möyhentämässä ne.

Tämähän on loistava päivystyspaikka!

Miks toi nyt koko ajan kuvaa??

Jos mä oikein nätisti pyytäisin niin päästäsköhän äippä mut uimaan...?

Minä ainakin nautin lumesta, siis siitä vähäisestä märästä ja vielä aika kovasta valkoisesta aineesta jota maassa on, niin sydämeni kyllyydestä. Jos oikein muistan, niin viime talvena lunta oli ihan mielettömästi ja mä upposin monta kertaa kokonaan lumihankeen. Häntä kuulemma vaan heilui ja muuten koko tyttö oli upoksissa:) Nyt ei vielä voi upota, mutta kivaa se on silti!

Ja näyttää se Romeokin nauttivan!

Tosin se tykkää lähinnä vaan jumittaa jokaisen lumikökin luona ja varmistaa että se jättää oman merkkinsä niihin. Tapansa nauttia kullakin. Ihana veikka se on silti, vaikka mulla riittää intoa vähän vauhdikkaammallekin lenkille:)

Tinksu & Romppu-Pomppu

Herkkuhaaste

2011-12-04T20:58:00.000+02:00

Äippä nauraa mulle kun teen näin :(

Sen mielestä mä en tajua että voisin saada herkkuja lelusta nopeammin heittelemällä sitä niinkuin Romeo tekee. Mutta musta on kiva vaan pötkähtää lattialle ja yrittää kielellä saada niitä herkkuja. Jos ei muuta, niin kyllä sieltä ainakin vähän hyviä makuja irtoaa ;) Ja sitä paitsi nyt oon niin poikki koko viikonlopun näyttelyjutuista että suokaa mulle tämä ilo!

Tinksu

ps. Äippä sanoi että sillä ei oo yhtään kivaa yrittää kaivaa tuolta lelusta sellaista yhteensulanutta limaista herkkukönttiä. Lelu ei kuulemma toimi niinkuin pitäis jos siellä on joku iso möykky. Mutta mulle tää kelpaa ihan näin, köntin kanssa;)

Jatkuvaa mäyhäämistä :)

2011-11-25T19:28:00.010+02:00

Monelle glennin omistajalle, ja ainakin niille joilla näitä beibejä on useampi, on varmaan tuttua tämä meiltäkin löytyvä touhu jota tässä nyt mäyhäämiseksi kutsutaan. Sanni ja Samu ovat koko ajan toisissaan kiinni, leuat levällään ja koti on täynnä ihmeellistä ähinää, puhinaa, juoksua, painia....siis sitä mäyhäämistä.

...ollaan toistensa päällä....

...vuorotellen...

...uudestaan ja uudestaan...

...aina vaan...

Nyt tätä on hauska katsella - toisin oli kuukausi sitten kun Sannilla oli juoksu ja mäyhääminen muuttui tappeluksi jossa ei haavoilta säästytty. Samu kävi ensimmäisessä näyttelyssäänkin nahka vekeillä...

Glennielämä on ihmeellistä. Kunpa vielä saisi ( lue oppisi) kuvattua ne parhaat hetket jotka nyt toistaiseksi ovat tallentuneet muistikuviksi.

Vaikka onkin syksy ja vuoden pimein aika, on näitten veijareitten seurassa elämäniloa riittämiin!

Hyvää loppuvuotta toivottaa glennikaksikko emäntineen Heinolasta

Vehnät pellossa

2011-11-06T19:53:00.001+02:00

Romeo ja Tinka nautiskelivat olostaan Keuruulla :)

Ihanaa juosta itsensä uuvuksiin!

Romeo haaveilee :)

Ehdoton grillimaisteri!

Juostaanko täysiä? JOOOOOOO!

Saisinkohan mäkin vaikka ees palan
makkaraa, jookosta?

Sisään - ulos - sisään - ulos. Aika mahtavaa
että voi ihan itse päättää!

Ja sitten ne vehnät pellossa, kirjaimellisesti ;)

Jälleen kerran mahtava reissu! Uutena vuotena tullaan tänne seuraavan kerran, toivottavasti silloin olis jo paljon lunta :)

Kotiin kun päästiin niin oltiin molemmat ihan väsyjä, kai sitä nyt väsyy kun riehuu noin paljon...

Kauniita unia kaikille,

Romeo ja Tinka

Iso tyttö ja kotileijona

2011-10-29T20:22:00.000+03:00

Hei taas!

Mulla oli jo toiset juoksut eli taas piti pitää pöksyjä kotona. Mut nyt ne on jo ohi, eli joskus ensi vuonna sitten seuraavan kerran:) Nyt mulla on kyllä ollu ihan omituisia mielihaluja, kuten mun tekee mieli puksutella Romeota. Äippä sano että se johtuu mun hormoneista tai sit et mä oon muuten vaan vinksahtanu. Veikkaan tota ekaa vaihtoehtoa...

Mutta keskeyttääkseen meiän leikit, äippä trimmaili meitä molempia. Mä kyllä tykkään siitä, etenkin jos saan olla eka! Yleensä Romeo pääsee ekana pöydälle, en kyllä ymmärrä miksi sillä olis jotain etuoikeuksia vaikka se onkin vanhempi kuin mä. Mutta tänään oli mun vuoro olla ekana. Parissa kohtaa oli paha takku ja olis tehny mieli puraista äippää. Pidin ne mielihalut tällä kertaa ihan ominani, siitä olis kuitenkin tullu vaan sanomista ja ei ainakaan herkkuja! Niin, me saadaan aina trimmauksen jälkeen herkkuja, saatteko te?

Tinksu, iso tyttö:)

Äippä sanoi mulle että mä näytän jo ihan aikuiselta, isolta tytöltä. No en mä nyt tiiä.. ;) Mut sit se kerto että se menee huomenna kattomaan pentunäyttelyyn pikkuglennejä, eli kait mä oon sit jo aika iso. Pentunäyttelyyn kun ei oo ollu asiaa enää vähään aikaan.

Välillä mua nauratti ihan älyttömästi, kutittaa!!

No sit mun jälkeen oli tietty Romeon vuoro. Äippä sanoo sitä meidän kotileijonaksi... No on sillä kieltämättä paljon paksumpi turkki kun mulla ja on se muutenkin tollai möhkö:) Mut ihana möhkö se on munkin mielestä. Äippä sano että taitaa kyllä viedä Romeon kohta oikeesti trimmattavaksi, nyt oli vaan takkujen selvitystä. Ja niitähän ainakin sivusta katsoen riitti! Toisaalta hyvä että mun turkki ei oo noin paksu, ei sit tuu niitä takkujakaan niin paljoa.

Romeo - kotijellona

Tällästä meille tällä kertaa. Ensi viikonloppuna me lähdetäänkin sit taas pitkästä aikaa reissuun Keski-Suomeen maalle. Siellä saadaan juosta vapaana ihan niin paljon kuin jaksetaan, eli paaaaaaljoooon!

Tinka

HUHUU!

2011-10-14T20:57:00.000+03:00

Joko se on Halloween??

Minä olen ainakin ihan valmis lähtemään kummittelemaan ja kerjäämään herkkuja naapureilta ;)

Romeo

Samu - mun uusi kaveri!

2011-10-09T17:21:00.000+03:00

Ihana aurinkoinen sunnuntai:)

Samu-glenni

Tänään Samu tuli Heinolasta Lahteen visiitille. Ensin se treenasi meidän äipän kanssa näyttelyjuttuja, ihan ekaa kertaa. Seisominen sujuu kuulemma hienosti, kävelyn kanssa on vähän niin ja näin kun Samulla on niin pirun kiirus joka paikkaan, heh! Tuon voin kyllä hyvin ymmärtää, onhan mullakin... Samu on menossa kohta ekaa kertaa näyttelyyn, onneksi mä oon jo konkari niin mua ei yhtään jännitä :) Mut samaan näyttelyyn mä en pääse, koska siellä on vaan näitä vauvoja. Mä oon siis jo niin iso että!

Samu ja Tinka. Tinksu vielä vähän miettii,
että onko Samusta leikkikamuksi ;)

Treenien jälkeen äippä haki mut kanssa lenkille. Olipa ihanaa nähdä Samu! Me oltiin heti kuin vanhat kamut, vaikka ei koskaan aiemmin oltu nähtykään. Käveltiin tuohon lähimetsään, siellä on sellanen kenttä, jossa saatiin juosta ihan vapaanakin! Tosin ilmeisesti kauniin ilman siivittämänä siellä oli vähän ruuhkaa, koko ajan jostain ilmestyi koiria ja muita ihmisiä. Mutta silti ehdittiin juosta niin paljon, että ainakin pikku-Samu oli ihan puhki.

... ja onhan siitä!

Kilpajuoksun voitti Tinksu, Samu ei kyllä hevin luovuttanu.

Tinksun alaa on tiukat harhautuskäännökset.

Tiukka yhteistuijotus.
Kuka uskaltaa tulla meidän kentälle?

Kotiinpäin lähdettiin rinta rinnan. Nyt me ollaan tosi hyvät kamut!

Tykkäättekö te muuten syksystä? Mä tykkään ihan mielettömästi. Kaikista parasta on isot lehtikasat, joihin voi oikein hyppysukeltaa ja sitten piehtaroida siellä. Mä en tiedä mikä siinä kiehtoo, mutta joku vaan. Äippä pitää mua taas ihan pimeenä, mutta se taitaa olla ihan normaali olotila sille ;) Mitäs ei ymmärrä.

No, täytyy kyllä myöntää ettei Samukaan ihan tajunnu tätä "Syksyn lehdet saa mut sekaisin" -piehtarointia. Se varmaan luuli että tämä on joku uusi leikki, jota Sanni ei oo vielä opettanu sille. Sannille tuli siis hommia. Ai niin, sitä en muistanutkaan sanoa, että Samu on mun oikean siskon Sannin uusi veikka, vähän niinkuin Romeo on mun veikka. Kyllä se on vaan kivaa, kun kotonakin on leikkikaveri :)

Kiitos Samulle seurasta ja tsemppiä näyttelyyn! Nähdään taas pian :)

Tinka

MÄ OLIN KUNTOLOMALLA!

2011-09-26T21:38:00.012+03:00

Hei kaikki, mä olin viikon urheiluopistossa Vuokatissa! Tai oikeastaan iskä oli kuntoremontissa ja minä ja äippä oltiin muuten vaan mukana. Me saatiin erikoismajoitus, oma sauna, takka, ja vain 4 makuuhuonetta joista sain valita, sellainen kämppä siksi että MÄ olin mukana!

Mulla oli tosi hienoo, pääsin jatkuvasti lenkille, siellä oli valtavasti pehmeitä polkuja joka puolella, hyviä tassuille ja HAJUJA! Olin vaelluksella Vuokatin vaaralla, tässä olemme lähdössä:

Tässä olen kivellä vai oliko se kallio..

Sitten palasimme väsyneinä ja märkinä.

Mutta me saatiin viikon aikana 6 ämpärillistä puolukoita, olin joka kerta mukana poimimassa, kerran vain putosin semmoiseen suolätäkköön. Opin syömään puolukoitakin mutta variksenmarjat oli parempia.

Kotimatka oli aika pitkä, kesti 7 tuntia, mutta jaksoin tosi hyvin autossa kun välillä aina pysähdyttiin. Että oli tosi hyvä viikko!

Hyvää syksyä kaikille
terv. Elmeri

Äänestys!

2011-09-02T21:38:00.003+03:00

Ihania glennejä unten mailla:)
Mikä kuva on mielestäsi paras? Kenellä on hassuin asento, mikä kuva saa sinut hyvällä tuulelle? Äänestä blogin oikeassa laidassa olevalla systeemillä. Leena-mamma valitsee voittajakuvan kolmen eniten ääniä saaneen kuvan joukosta.

1. ELMERI

2. HELMI

3. HILMA

4. HILMA 2

5. HILMA 3

6. MOSKU

7. NELLI JA ROZZI

8. NELLI

9. NELLI 2

10. ROMEO JA TINKA

11. ROMEO JA TINKA 2

12. ROMEO

13. ROMEO 2

14. RIXAN KOIRUUS (WILMA)

15. VIHTORI

16. NERO

Kauniita unia:)

Kuumaa rakkautta Portugalin taivaan alla

2011-08-28T15:38:00.000+03:00

Tämän kokemuksen osalta aika on nyt jo hieman kullannut muistoja ja hyvä niin, sillä jos olisin kirjoitellut tätä pari kuukautta sitten, voisivat sanavalinnat olla...noh, erilaisia. Almalla oli nimittäin elämänsä toiset juoksut ja ensimmäiset täällä Portugalissa ollessa. Heikki sanoi että Leena oli kuulemma varoitellut yli-innokkaista uroskoirista juoksujen aikaan, ilmeisesti en ollut ottanut tätä tosissani tai ajatukset siintelivät jo jossain Portugalin auringon alla, sillä tämä innokkuus (tai rakkaus) mitä saimme kokea löi minut kyllä ällikällä.

Juoksut alkoivat 16.6. paikkeilla ja melkeinpä suorana monsuunivuotona, eli juoksupöksyt ja suojat olivat tarpeen. Reilun viikon päästä juhannuksen aikaan olimme ulkoiluttamassa Almaa, kun saimme ensimmäisen urosseuralaisen. Tämä koira seurasi meitä koko lenkin ajan kotiovelle asti, mutta herrasmiesmäisesti muutaman kymmenen metrin päässä. Koska en tiennyt mitä tuleva pitää sisällään, pidin tätä kokemusta jotenkin hauskana.

Juhannuksen jälkeisenä tiistaina kävelimme Heikin kanssa (ilman Almaa) lähiravintolaan syömään, kun samainen koira seurasi meitä ravintolalle ja odotteli ravintolan edessä meitä noin puolisen tuntia kunnes hävisi omille teilleen. Tässäkin vaiheessa ajattelin vielä että onpa söpöä ja hauskaa. Ystävämme saikin nimeksi Juan. Juanilla ei ole pantaa, mutta hän on todella hyväkuntoinen.

Juan ravintolan edustalla.

Tämän jälkeen mikään ei enää ollutkaan hauskaa. Juan alkoi asustaa kotimme edessä ja sai myös kilpakosijoita. Tämä tarkoitti armottomia rähinöitä kun lähdimme ulos, eikä kukaan näistä hurtista Juan mukaan lukien osoittanut enää mitään herramiestapoja, vaan "rakkaudenosoituksista" tuli kiihkeitä. Tässä vaiheessa ulkoilusta tuli todella haasteellista!

Illalla Juan odottelemassa kotimme edessä.

Käytännössä toinen meistä kantoi Alman autoon ja toinen piti kosijat loitolla. Sitten ajelimme Alman kanssa ulkoilemaan jonnekkin rauhalliseen paikkaan. Juan ja välillä myös muut kosijat rupesivat kuitenkin seuraamaan myös meidän autoa. Hyväkuntoisena koirana Juan saattoikin juosta automme perässä pidempiäkin matkoja ja jopa 40 km/h vauhdissa. En tiedä mitä ohikulkijat ajattelivat nähdessään koiran juoksevan automme perässä keskellä tietä ja pyörivän risteysalueilla auton ympärillä. Juanin väsyttyä seuraamaan hän palasi takaisin kotimme eteen odottamaan.

Yritimme myös kerran harhauttaa Juania niin, että Heikki lähti autolla ensin ja Juanin seuratessa autoa, me Alman kanssa lähdimme jo ulos ja Heikki poimi meidät kyytiin kauempaa. Juan kuitenkin tuli vielä matkalla vastaan ja ajaessamme hänen ohi noin 15 metrin päästä, hän haistoi meidät ja lähti juoksemaan perään.

Tätä piinaa kesti noin viikon ja kuin salamaniskusta Juania ja muita kosijoita ei enää näkynyt. Muilla kosijoilla oli pannat, mutta jäi epäselväksi onko heillä omistajia vai ei. Kummasti taas arvostaa sitä että koiran kanssa voi mennä vapaasti ulkoilemaan silloin kun haluaa.

Kaksi kaverusta

2011-08-22T22:14:00.010+03:00

No niin. Sanni ehkä heinäkuun alussa aavisti jotain kun käytiin Leena-mammalla ja siellä oli lauma pikkuepeleitä.

Sannin vaistot oli oikeassa, Samupoika muutti meille.

Samu osoitti heti samanlaisia puutarhurin"taitoja" kuin Sannikin.

" Onks ton pakko jäädä meille????"

"Siis ihan oikeesti??? Mutsi???? "

Mutta kun Samu vaan on niin valloittava niin pikkuhiljaa on yhteinen sävel alkanut löytyä.

Paini, hippa ja retuutus on jatkuvaa. Väliin pikku rähinät mutta vähenevässä määrin.

Ja juuri kun mutsi pääsi kehumasta miten Samua ei kaivaminen kiinnosta niin hah, Suuri Kuoppa ja Samu ihan maatyöläisen näköinen. Sannin opissa kaivuutyöt sujuu :)

Hyvää kesän loppua kaikille toivottavat Sanni, Samu ja Kristiina

Kesämuistoja

2011-08-22T16:41:00.006+03:00

Kesä 2011 kuvina. Kesällä oli aikaa...
tuijotella kaihoisasti metsälammelle...

oli aikaa myös juokaista vähän...

joutua nolatuksi typerien karhunkorvien kanssa... Muka viimekesän terveisiä Ranualta, pah!
Onneksi kesällä oli aikaa nauttia kanervikon tuoksusta ja poseerata vähän...
ja poserata vähän lisää...
ja vielä lisää...
oli aikaa syödä herkullista heinää...

kuijottaa sylissä...
kokea hurja ja pelottava riippusilta Auttinkönkäällä...
pitää runsaasti taukoja Könkhäänreissulla...
reippailla pitkospuita pitkin...

nauttia kesästä. Olispa jo taas kesä ja loma :)

Lötkönpötkön

2011-08-16T21:53:00.000+03:00

Heips!

Vaikka tästä kaikesta touhuumisesta vois päätellä, että me ei nukuta ollenkaan, niin ei se ihan niin mene. Kyllä mekin tarvitaan unta ja isot unet tarvitaankin, etenkin jos ei malteta nukkua päikkäreitä. Silleekin on käyny pari kertaa, kun on koko päivän ollu ihan liian kivaa:)

Romeo on ihan mestari-nukkuja, se nukahtaa milloin mihinkin asentoon. Musta tuntuu että se on käyny salaa jollain jooga-kursseilla, sellasiin asentoihin se venyy..

Romeo toivoo unissaankin, että joku rapsuttais masusta;)

Kooma...

Mä vedän perinteisellä tyylillä, mieluiten sohvalla tai sängyssä,
eli jossain pehmeässä. Tyynykin on yleensä hyvä olla. Paitsi sit nukun sängyn alla,
jos on yliväsy olo...

Näin meillä, mites teillä?

Tinksu

Ai kuka on mutainen??

2011-08-15T21:25:00.000+03:00

Hei taas!

Nyt ois menossa äipän ja iskän vika lomaviikko ja se ollaan mökillä. Me tietty nautitaan viimeiseen saakka ;) Glennin mökkipäivään (ainakin meidän) kuuluu niin paljon kaikkea kivaa, että väistämättä sitä vähän likaantuukin...

Kävin just hakemassa pallon tuolta mutalammesta;)

Samat mestat ollu molemmilla;)

Ai näyttelyyn taas ensi viikonloppuna? Mä oon valmis vaikka heti!

Ainut huono puoli tässä hommassa oli se, että me oltiin sit kans ulkona koko päivä. Sisään mökkiin ei ollu menemistä, paitsi sit illalla kylvyn kautta suoraan petiin;) Mutta päivän juoksemisen jälkeen oltiinkin kyllä aika valmista koiraa suoraan nukkumaan. Tinksu hiipi tapansa mukaan heti sängyn alle, se tekee aina niin kun se on ihan yliväsy ja haluaa ettei kukaan häiritse sen kauneusunia...

Kauniita unia kaikille! Huomenna on taas uusi vauhdikas päivä:)

Romeo & Tinka

Korpikuusen kannon alla...

2011-08-12T16:23:00.004+03:00

Käytiin kesäloman kunniaksi Helmin kanssa parin viikon mökkikeikalla Etelä-Lapissa. Helmi sai möyriä mättäissä sydämensä kyllyydestä, eikä tänä vuonna kiusana ollut edes hyttysiä tai mäkäräisiä. Niiden sijaan mättäissä ripisteli paljon hiiriä ja myyriä, mutta (onneksi) Helmi ei saanut yhtään sellaista kiinni.

Mättäissä oli mukava makoilla ja välillä napsia muutama mustikka varvusta suuhun.

Eräällä lenkillä vastaan tuli oikea kummajainen. Ensin kuului kapsetta metsästä ja Helmi yritti kovasti kuikuilla mikä siellä metelöi.

Ei näy siellä, eikä näy täällä...

Tuolla!
Mikä ihme tuo on?

Poronkanttura taisi olla yhtä ihmeissään Helmistä kuin Helmi oli kantturasta. Helmi kun ei haukkunut kantturalle laisinkaan, sillä oli vain hirveä hinku päästä lähemmäksi tutkimaan uutta ilmestystä. Poroakin kiinnosti ja se seuraili meitä parinkymmenen metrin turvaetäisyyden päästä puolet lenkistä. Lopulta se sitten katosi takaisin metsään kun sai tuijoteltua tarpeeksi.

Ihmeellisiä nuo Lapin eläjät ;)

On/Off -nappula

2011-08-07T18:10:00.000+03:00

Ja vähän ois vielä energiaa jäljellä... mä tässä hetken tuumaan ja sit lähen taas täysillä. Äippä onkin sanonu että mulla on vaan on ja off -nappulat eikä mitään välimuotoja ;)

Oltiin siis taas monta päivää mökillä, sen verran tuli siellä tota on-nappulaa paineltua että nyt nukun vaan sängyn alla reporankana. Kerään vähän energiaa kun ylihuomenna taas lähetään reissuun :) Mun äipällä ja iskällä on vielä pari viikkoa lomaa, joten ollaan siis lähiaikoina aika paljon reissussa!

Tinka

Voi ärsytys!

2011-08-07T17:57:00.000+03:00

Tolla Tinksulla on välillä vähän liikaakin energiaa ja se oikein tahallaan yrittää kiusata mua vaikka ihan varmasti tietää että mua ei nyt huvittais leikkiä. Tai kyllä mä toisaalta vähän tykkäänkin huomiosta, mutta vähän sitä pitää kuitenkin yrittää pitää järjestyksessä :)

Mutta ei se ihan aina usko mua, kait se tajuaa etten ole tosissani vaikka yritänkin olla aika hurja ;)

Romeo

1.8. Glennitreffit Leena-Mammalla

2011-08-02T18:24:00.001+03:00

Me ei siis kestetä että kaikkea kivaa pitää tapahtua samaan aikaan! Isi vei meidät mökille - tietty sielläkin oli ihan älyttömän mukavaa, mutta sillä aikaa äippä oli Leena-Mamman luona kattomassa kaikkia muita koiria, siis ILMAN MEITÄ! Oli sillä kuulemma meitä aika ikävä, onneksi.

Glennitreffit järkättiin, koska norjalainen kasvattaja tuli hakemaan Mia-pentua kotiin ja halusi sitten samalla nähdä muitakin glennejä. Nyt sillä siis jäi ihan parhaat näkemättä kun me ei oltu siellä ;) Tosin huomion taisivat kaikilta aika pitkälti viedä Mia, Samu ja Manta -pennut, joiden touhuja ei kuulemma kyllästynyt ollenkaan katselemaan. Ne taiskin olla jotain tulevaisuuden urheilutähtiä kun agilityakin jo treenasivat ja sit niillä oli juoksukilpailut. Vastapainoksi ne kyllä sit piti myös ruoan etsintä/ahminta -kisan.

Äippä kun ei osaa kirjoittaa, niin tässä sitten kuvia siitä eilisestä.

Iines ja Elmeri, Tinkan sisaruksia

Glennejä ja niitten ihmisiä

Manta ja Samu

Kuka on pienin ja mahtuu tuolin alle? :)

Älä sä mulle rupee!

Iines tutustuu Mian kanssa.

Moskukin ihmettelee mikä meininki täällä oikein on :)

Samu - Tinkan siskon Sannin uusi pikku-veikka

Mosku ja Mia, ehkä;)

Täältä mä tuun, musta kasvaa iso ja hulja lenni!

... tai sitten maailman suloisin tyttö!

Elmeri seuraa pikkusten touhuja. Voishan sitä vähän ehkä osallistua...

Ollaanko hippaa!

Oi kuinka iso lenni tuo on, tuleekohan mustakin tollanen?

Seuraavalla kerralla me kyllä halutaan ehdottomasti mukaan! Onneksi Leena-Mammakin oli sitä mieltä, että äippä oli ihan orpo kun sillä ei ollut meitä mukana. Eli se on meidän puolella:)

Tinka ja Romeo

Glennierkkari Hauholla 31.7.2011

2011-08-01T22:35:00.001+03:00

Heissan!

Nyt olikin vaihteeksi erilainen päivä, verrattuna siis mökkireissuihin. Me mentiin äipän kanssa näyttelyyn Hauholle ja siellä olikin ihan hirmu määrä meitä glennejä, oliko jopa 66! Se tais olla oikein ennätysmäärä. Matkalla meinasin kyllä saada sätkyn kun napattiin äipän kanssa Rozzi kyytiin. Mutta onneksi se ei tullu mun kanssa takaboksiin, niin sain ees nukkua rauhassa. Se Rozzi on meinaa vieläkin aika kiinnostunu musta.. No kuitenkin, olihan se kiva että oli tuttuja matkassa ja uusiakin tuttuja sain.

Vauva-glenni antoi mulle pusun! Kait mä oon sit aika ihana ;)
Se oli kyllä vasta 4 kk vanha niin sen mielipiteitä ei varmaan lasketa...

Mun veikka Elmeri oli tuomarin tutkittavana.

Elmeri käveli hienosti kehässä, arvosteluksi tuli JUN ERI.

Junnupojat rivissä, olihan siellä ihan kivan näkösiä poikia ;)

Mun vanha tuttu Unto :)

Sitten oli Unton vuoro esiintyä. Unto on kyllä kans aika kiva!

Rozzi. Mä en oikein vielä tiedä tykkäänkö mä Rozzista vai en.
Se on vähän sellai on/off -juttu ;)

Koko ajan vaan poikia eikä mun vuoro ollenkaan...
Nyt siis esittelyssä Rozzi.

Rozzi voitti avoimen luokan urokset ja sai vielä sertinkin.
Siitä tuli nyt Suomen Muotovalio! Tässä se saa onnitteluhalin
sen äipältä. Taidan mä sit kuitenkin tykätä siitä, siis Rozzista ;)

Vihdoinkin mun vuoro! Mäkin sain arvosteluksi JUN ERI
eli erinomainen. Oon siis erikivahyvä koira;)

Ja tässä oon sit vielä mä:) Välillä oli aikaa vähän hengähtääkin.

Päivä oli hirmu pitkä ja aika kuumakin oli aina välillä. Mutta kivaa oli ja leikin monen koiran kanssa. Naapurin Doriksenkin kanssa painittiin, vaikka se on tyttö. Ei kerrota muille, hih!

Kiitos kaikille seurasta,
Tinka

Olen äiti!!!

2011-07-26T21:39:00.019+03:00

Nyt on ihan pakko kirjoittaa piiiitkästä aikaa, kun on tapahtunut todella suuria..
Nimittäin.. minusta tuli reilu viikko sitten äiti!!

Sain kovan puurtamisen ja ihmismamman pienen avustuksen jälkeen 7 ihanaa, rakasta palleroa, joita kai glennipennuiksikin kutsutaan!!

Pennuista 3 isoa urosta ja niistä 2 on sinibrindlejä ja 1 vehnä. Narttuja siis on 4 ja niistä 2 vehnää ja 2 sinibrindleä.. Ovat aivan syötävän suloisia, myös ihmisteni mielestä ja hoidan niitä todella hyvin!!
Ovat reilussa viikossa yli tuplanneet painonsa! Hieno juttu..

Nyt vaan on sellainen juttu, että kuulin puhuttavan sellaisesta, etteivät nämä glennivauvat jäisikään meille asumaan! Vaan tarvitsisivat jokainen uuden, rakastavan ja huolehtivan kodin, missä niillä olisi maailman parasta asua ja kasvaa, turvallisten ihmisten luona!

Mistä ihmeestä me sellaisia näin vaan yks kaks löydetään??

Niinpä toivonkin, että kaikki te kaverit laittaisivat viidakkorummun kumisemaan ja löydettäisiin kaikille 7 pennulle ihana "perhe"!

-Sandy-

ps. Se isompi sininen narttu on jo varattu, joten tarvitsemme 6 kotia!!
Kaikki kiinnostuneet voivat laittaa meiliä "mamman" osoitteeseen annika.becklund@sulo.fi
tai soittaa "papalle" p. 0404838468 (Micke)

Uimamaisterit

2011-07-24T19:14:00.000+03:00

Hih! Enks mä oo aika cool? ;)
Kesällä ihan parasta taitaa olla uiminen, siis kaiken muun kivan lisäksi. Mä oon just oppinu uimaan ja en malttais millään lopettaa, uin vaan koko ajan ja kauemmaksi ja kauemmaksi. Välillä mun ihmiset on ottanu mua kiinni järvessä ja kannatelleet hetken, että mä ehdin hengähtää. Sit mä taas vaan jatkan ja jatkan!

Romeokin ui välillä mun kanssa, mutta se ei oo yhtä nopee
uimari kuin mä. Sen tekniikassa taitais olla vähän hiomista
kun se on koko ajan sen näkönen että se uppoo ihan just...

Välillä mä vahdin kaislikon suojissa ettei mun ihmiset
vaan ui liian pitkälle ja sit mun pitäis mennä
pelastamaan ne... kaikkeen sitä kans joutuu kun kasvaa isommaksi;)

Kattokaas nyt kuinka hienosti mä uin! Ja pyörähtäähän tossa Romeokin.

Kaikki glennit ei kuulemma tykkää vedestä ollenkaan. Ne ei kyllä tiedä mitä hauskaa menettää! Sitä paitsi uiminen viilentää mukavasti ja sen jälkeen jaksaa taas riehua monta tuntia:)

Tinka

Kesäkivaa!

2011-07-16T19:13:00.000+03:00

Hei kaikki!
Me oltiin just viikko äipän kanssa kolmestaan reissussa maalla. Kotona kuulemma tehtiin jotain remointtia, siihenkin olis kyllä ollu kiva osallistua.... No kuitenkin, Tinksu oli noissa paikoissa ekaa kertaa, mutta minä olin ollu siellä jo aikaisempinakin kesinä. Mutta oli oikeestaan tosi kivaa kun oli kaveri mukana:) Riehuttiin, juostiin, uitiin ja tietty vaan olla köllöteltiin. Lenkilläkin käytiin ihan uusissa paikoissa. Tinksu ei meinannu pöksyissään pysyä kun se oli niin innoissaan kaikesta, heh!

Mitäs täältä löytyy..?

Lenkkimaisemat oli aika erilaisia kuin kotona.

Mihkäs se Tinksu nyt oikein meni? Sitä pitää aina vähän valvoa...

Me ollaan onnellisia!

Kilpajuoksua

... ja painia.

Mä pidän perää kun toi Tinksu on niin energinen että se vaan
painaa menemään hirmu vauhtia...

Hih! Heinäpellossa en ookaan aiemmin ollut. Täälläkin on kivaa!

SIIS MIKÄ TOI ON?? Se vähän sähisi mulle, kun ei ole kuulemma tottunut
koiriin. Mä olisin kyllä voinu vähän painia sen kanssa ;)

Me oltiin molemmat taas kerran ihan puhki kun tultiin kotiin. Remppa alkoi olla valmis, siitä me se huomattiin kun meidän ruokakupit oli taas siirtyny keittiöön;) No kuitenkin, Tinksu ryömi heti kotiin päästyään sängyn alle nukkumaan ja sitä ei meinannu saada sieltä edes iltalenkille. Se taitaa olla siellä vieläkin... Mutta kyllä se siitä toipuu, kohta lähdetään uuteen reissuun!

Ihania kesäretkiä teille kaikille,

Romeo (ja Tinksu)

Eetu - uusi Suomen muotovalio

2011-07-04T22:03:00.000+03:00

Marfidal Jim eli tuttujen kesken Eetu, sai Karjaalla 3.7.2011 kolmannen sertinsä eli meillä on uusi Suomen muotovalio.

Onnittelemme:) Ja nyt voit Eetu mennä taas syömään airoja ja keksimään muita jekkuja, hih!

Hot dog

2011-07-01T12:13:00.005+03:00

Huh hellettä!
Näin kuumalla ilmalla on saanut keksiä monia keinoja helpottaa koiran oloa. Asunnossakin on lämmintä yli +30 astetta yötä päivää, joten sisällekään ei pääse hellettä pakoon.

Lenkit ovat kutistuneet korttelin mittaisiksi kun aurinko porottaa ja vain jos aikaisin aamulla tai myöhään illalla on ollut viileämpää ollaan käyty pidemmällä. Ei Helmiä saisikaan yhtään sen pidemmälle, hyväksi keinoksi on havaittu kyljelleen kellahtaminen ruohikkoon asenteella "minä en kyllä liiku". Sitten kun Helmin juoksut on ohi voin vihdoin viedä koirareppanan uimaankin, nyt siellä on paha käydä kun Helmi herättää suuria tunteita muissa koirissa.

Mutta muutama kotikutoinen viilennyskeino on otettu käyttöön:
Lenkin jälkeen on hot dog päässyt (=pakotettu) suihkuun viilenemään.
Vaikka olo suihkusta varmasti paraneekin, Helmi ei ole ihan ilolla syleillyt aina "pesulle"-käskyä.

Toinen tapa on ollut pistää ilma kiertämään, tuuletin partsin ovensuulle ja ilma kiertää edes vähän.
Helmillä on siis oma tuulikone jolla saa mahakarvojakin heiluteltua. ;)

Sitten tietenkin on perinteinen märkä pyyhe-taktiikka. Pyyhe kastellaan kylmällä vedellä ja koira sen alle. Sekin viilentää mukavasti.
Näillä on tähän asti pärjätty. Lisäkikkoja otetaan toki vastaan :)

Nyt mä kyllä uskallan napata ton!

2011-06-30T20:15:00.000+03:00

Juuri mikään ei oo siis niin ärsyttävää kuin kärpäset. Ne lentelee ympärillä eikä niitä meinaa saada kiinni. Tässä kärpäsessä oli varmaan jotain vikaa, kun se jäi tohon maahan pomppimaan. Ja mä päätin yrittää uskaltaa metsästää sen!

Juhannus-vuh:)

2011-06-30T19:46:00.000+03:00

Huh, olipa rankka viikko meillä, mutta niiiiiin hauska. Meiän ihmiset vietti jotain juhannusta viikon verran mökillä ja me tietty päästiin mukaan:) Saatiin olla vapaana koko viikko, uida, riehua pihalla ja metsässä, soudella ja saatiin me vähän makkaraakin.

Tinka päivysti laiturilla aika usein ja välillä piti jopa sanoa vuh
naapureille. Kerran oli vähän liian suuri tilannenopeus ja laituri
loppui kesken. Siitä se sitten meni pommilla suoraan järveen!

Romeo

Ihan selkeesti Tinkalle tehty kiipeilymesta...

Touhuamista yötä päivää

Romeolle tuli väsy kesken kokon katselun.

Jesjesjes, me lähdetään soutelemaan! Uudet liivit on ensitestissä.

Tinkasta kuoriutui ihan ammattilainen soutelussa, Toki ensin piti yrittää
ottaa kiinni airot ja vähän haukata niitä, kaikki puukapulat on
Tinkan mielestä tehty hajotettavaksi...

Romeo on jo ihan pro, lunkisti vaan maisemia katsellen:)

No johan pomppas! Äippä halusi testata liivit ihan oikeesti käytännössä
ja laittoi meidän molemmat laiturin päästä suoraan järveen. Mutta hyvinhän
niillä ui.

Kun pallo meni vähän liian syvälle, niin Tinka keksi käyttää Romeota
uimapatjana;)

Monen päivän touhuumisen jälkeen oltiin molemmat aivan uuvuksissa.

Aika mahtava reissu! Pari päivää meillä oli seurana Immo, cockerspanieli. Mun mielestä se oli tosi kiva, mutta Romeo ei oikein aina tykänny siitä. Ne otti pari pientä matsiakin. Immolla on niin isot korvat, että niistä sai hyvin haukattua... ja pari osumaa niihin tulikin. Mutta muuten rauhallinen ja touhukas reissu oli. Äippä kertoi että me päästään vielä moneen kertaan reissuun tänä kesänä. Mutta sitä ennen nukutaan vielä parit päikkärit!

Riihimäen näyttely 18.6.

2011-06-18T17:31:00.000+03:00

Tinkalla voittajafiilis! Jun ERI, JUK1, SA, PN1, SERT, ROP :)

Peruspäivä Portugalissa

2011-06-07T22:41:00.000+03:00

Amigos. Olen lähtenyt liikkeelle siitä, että kaikki ovat minun kavereita, vauvasta vaariin ja vahtikoirasta kissaan. Ihmisistä erityisen tykästänyt olen harmaahiuksisiin vanhempiin yksilöihin sekä pieniin ihmisiin. Taktiikkani ystävyyden (ja rapsuttajan) etsinnässä on suora lähestyminen, istuminen ja tuijottaminen ja selälleen heittäytyminen. Nämä toimivat yleensä hyvin, jos eivät aina koirakavereihin niin ihmisiin ainakin. Yleensä tosin minun ei tarvitse välttämättä tehdä edes aloitetta, sillä monet ihmiset sanovat "pus pus" ja siitä se alkaa. Voisin sanoa että jokaisella lenkillä saan ainakin yhden uuden tuttavan!

Entisen kodin lähikirkolla

Cão de guarda. Vahtikoirat, nuo suljettujen pihojen vihaiset kaverit. Meidän kodin lähellä on paljon isoja taloja ja isoja pihoja, minkä ohi kävellessä alkaa kuulua mahdoton meteli. Välillä kaverin pää vilahtaa aidan välistä, joskus ikkunasta. Itsehän en viitsi vauhkota sillä tavalla, mutta täällä kun yksi aloittaa niin seuraava naapuri jatkaa. Ihmettelen kyllä miksei vaan voitaisi kaikki touhuta sulassa sovussa!

Calçada Portuguesa. Kadut ovat kyllä mukavan pehmeitä tassun alla, nuo mukulakivet ovat hyvin hioutuneita ja sanoisin että sopivat vaativammallekin tassulle. Vaikkakin välillä mutkitellaan ihmeellisesti kapeilla kaduilla ja autoja pitäisi muka yrittää väistellä. Jotain muutakin me yritämme väistellä, mutta en ole vielä ymmärtänyt mitä...(Taustalta huudellaan että lasinsiruja, niitä on kuulemma täällä paljon. En minä vaan ole mitään huomannut.)

Rantameiningeissä

Gato. Kissat viuhtovat jostain syystä karkuun minua, vaikka lähestyn iloisissa merkeissä. Sitten ne keljuilevat auton alta. Kai minä menisin sinne itsekkin, mutta kun ei minua päästetä.

Igreja. Suosittelen suuntaamaan kirkon pihalle, jos kaipaat kavereita tai rapsutusta vanhoilta ihmisiltä. Sinne kun sattuu sopivaan aikaan, niin on hyvä meininki! Kun juoksee kovaa kepin perään, niin kannattaa varautua siihen että jarrutus menee hieman pitkäksi, kun tassut luistaa.

Muito simpático! Olen kuullut sen jo niin usein, että pakkohan minun on oikeasti olla hyvin sympaattinen.

Muutosta ilmassa

2011-06-06T19:29:00.002+03:00

Tästä ilmeestä päästiin

tähän:

Parempi näin, eiks jeh?

Kesälook

2011-06-03T17:11:00.002+03:00

Kesän tullessa Helmi on panostanut erityisesti turkinhoitoon. Se on mahdollisuuksien mukaan kieriskellyt ja pyöriskellyt heinikossa, ruoholla, nuohonnut sillankaiteita vasten, rypenyt mudassa ja joessa... Valitettavasti me emme ole samaa mieltä kaiken tuon turkinoidon ihanuudesta (se haju mikä lähtee mutavedessä rypeneestä koirasta- yh!). Siksi tessu on päässyt (=joutunut) pesulle tavallista useammin. Mutta yritystä silti riittää:
Kesän alkuun kuuluu myös ehdottomasti spesiaali parta-look.

Kaunis koira ;)

Glennin elämää Portugalissa

2011-05-23T22:40:00.000+03:00

Hei kaverit, terveiset Lissabonista!

Minä Alma, perheen kesken myös Alpukainen, Alpu tai Alma-neiti muutin tammikuun viimeisenä päivänä tätä kuluvaa vuotta Lissaboniin. En ollut käynyt täällä aikaisemmin niin kuin ei perheenikään, Heikki ja Noora. Mistä lie saivat sitten ajatuksen tänne tulla, sitä en tiedä ja kuinka pitkään täällä ollaan, eivät taida itsekään sitä tietää. Mutta minulle on pääasia, että perhe on koossa! Ennen tänne lähtöä elämä alkoi olla kummallista, Heikki hävisi, koti oli täynnä laatikoita, joskus ei edes sohvalle mahtunut ja Noora oli vihainen kuin vahtikoira. Onneksi pääsin Iisalmeen mummolaan ja puuhastelemaan Ruska-serkun kanssa.

Sitten koitti ihmeellinen päivä! Heräsimme ihan liian aikaisin ja lähdimme ihan liian suuren tavaramäärän kanssa automatkalle. Tunnistin paikan, hei jätimme Heikin tänne! Mutta haisteluista huolimatta Heikkiä ei löytynyt. Tavarat hävisivät jonnekkin hihnalle, mutta se iso muovinen laatikko jäi. Tassuttelimme pitkiä käytäviä pitkin. Se nainen kyllä sanoi, että voi miten noin pienestä koirasta pitää maksaa paljon...mitä se minun pienuudestani tiesi siellä tiskin toisella puolen! Kuulin jotain kilohinnasta ja kolmesta sadasta.

Hipsuttelimme takaisin niiden hihnojen luokse ja Noora alkoi vaikuttaa oudolta. Muovinen laatikko laitettiin kasaan, minun peti, viltti ja Hiiru menivät sinne sisälle. Odottelun jälkeen valkopaitaiset naiset tulivat tarkastamaan laatikkoni ja Hiiru joutui poistumaan kuulemma turvallisuussyistä. Minun piti loikata laatikkoon ja lähteä niiden valkopaitaisten naisten mukaan. Yksin.

Jonkin ajan kuluttua joku mies kärräsi minut laatikossa Nooran luokse. Olipas mukava nähdä, mutta toisaalta olipas paljon kaikkea mielenkiintoisia hajuja ja ihmisiä. Ja Heikki löytyi! Voi että nukuin koko sen päivän, mutta mikäs siinä oli nukkuessa, kun perhe oli koossa.

Tulipas kirjoitettua paljon, vaikka tämä on vasta alkua tarinalle! Paljon on ehtinyt tapahtua tällä välin, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt täytyy lähteä iltapissalle!

Voihan Whippet!

2011-05-22T20:18:00.000+03:00

Tinka

Mä olin vielä vähän poikki eilisestä näyttelystä, mutta taas mentiin. Tällä kertaa äippä pakkas autoon mut ja Romeon eli päästiin molemmat mukaan. Suuntana oli Laukkoski eli Leena-mamman luo oltiin menossa. Äippä päästi meidät heti vapaaksi kun päästiin sinne, ihan loistavaa:) Meistä on molemmista niin kiva vaan juoksennella ja tutkia paikkoja, tai Romeo enemmän on utelias ja mähän tietty menin perässä.

Kun ooteltiin Minjaa trimmailemaan Romeota, niin Leena-mamma päästi pihalle Santunkin, sen niitten hassun pitkäjalkasen koiruuden. Sitä iloa ei kyllä kauaa kestäny, kun Romeolla meinas kärähtää käämi ja se suuttu Santulle kun se vaan ryntäili ja hyppi päälle. Santtu meni siis vähäksi aikaa takas sisälle. Taidetaan Romeon kanssa molemmat olla vähän tulisi luonteita....

Kun Romeo sit pääsi trimmiin, niin mä sain nauttia Santun seurasta. Meillä on ennenkin ollut kivaa ja niin oli nytkin:)

Santtu on kyllä siitä hassu ettei se osaa painia tai sit se ei vaan halua. Mä niin kovasti yritin että se ois tullu painimaan mun kanssa mutta ei. Keksittiin sitten muuta tekemistä:)

Santtu ja Tinka - ystävykset

On se Santtu kyllä aika erilainen... kun muhun vertaa...

Välilepo veden äärellä:)

Romeo näytti ihan hassulta kun se tuli takas trimmistä, sillä oli niiiiin lyhkänen turkki. Mutta mun rakas kaveri se kuitenkin on. Sillä tais tulla mua jopa vähän ikävä, kun muakin hetki trimmattiin. Kuulemma se oli jotenkin orvon olonen yksin pihalla. Mutta mulla ei kauaa kestäny ja päästiin sit taas tutkimaan paikkoja:) Santtu meni sisälle lepäilemään siksi aikaa, niin kuin varmaan arvasittekin...

Romeo tutkailee tilannetta, josko sitä vaikka tuonne lampeen
menis kun äipän silmä vaan välttää...

Tässä tulee sit arvoitus teille: Arvatkaas millä on mutaset tassut, se haisee viemäriltä ja sillä on "Onnistuinpas" -virne naamalla? No se on ROMEO! Sillä tuli niin hiki touhutessa, että se sit päätti käydä Leenan pihalammessa oikein uimalenkin vetäsemässä. Äippä kielti sitä monta kertaa ja aika monta kertaa se uskoikin, mutta sitten se vaan meni sinne! Nooo, mikä mä nyt oikeestaan siihen oon mitään sanomaan kun itekin olin siellä pari viikkoa sitten...

Just uin mutta voisin vielä uida uudestaankin...

Ihan mieletön päivä siis kokonaisuudessaan! Oltiin molemmat niin poikki että nukuttiin koko kotimatka, hyvä ettei äippä joutunu herättelemään meitä kotipihassa. Mun unia tosin hieman häiritsi se viemärinhaju, joka Romeosta lähti... Kotona mä menin heti sängyn alle nukkumaan. Siellä mä yleensäkin nukun kun oikeesti haluan olla rauhassa.

Kiitos Santulle ja Santun ihmisille seurasta:) Niin ja tietty Minjalle trimmistä!

Tinka (ja Romeo)

Patsaana

2011-05-22T19:37:00.000+03:00

Huh, olipas aika vauhdikas viikonloppu!

Lauantaina oltiin äipän kanssa taas näyttelyssä, Helsingissä Aptuksessa. Äippä sanoi että mä menin niin hienosti, että se meinas haljeta ylpeydestä:) Mutta kyllä mä panostinkin siihen että seisoin kuin patsas, sillee sitä kait piti ollakin.

Äippä vähän psyykkas mua kun odoteltiin omaa vuoroa,
lupasin olla kiltisti;)

Näin mä sit seisoin, ihan patsaana.

Tuomari-täti oli aika tiukka ja se katsoi meidät kaikki tosi tarkkaan. En ollut vieläkään ihan paras, mutta erittäin hyvä olin:) Tällä kertaa mukana oli myös Nero ja Rozzikin, Rozzi oli se sama joka vinkkaili mulle silmää jo sillon Lahden näyttelyssä... Päätin etten tykkää siitä vieläkään ja pari kertaa tein sen sille todella selväksi. Ihmiset sanoi mua jo kiukkuseksi tytöksi, sen verran painokkaasti esitin asiani. Se Nero oli ehkä vähän mukavampi... siis vaan ehkä.

Rozzi

Nero

Tämä oli Nerolle eka näyttely, mun mielestä se pärjäsi siihen nähden tosi hyvin. Mun ekat näyttelyt oli meinaa aikamoista ryntäilyä ja sähläystä, hih! Äippä sanoi että ensi viikonloppuna ollaan taas menossa näyttelyyn. Harkitsen ensi viikon aikana että oisko silloin patsaan vai villihevosen vuoro, pidetään äippää jännityksessä!

Tinka

ps. Jatkan kohta sunnuntain tapahtumista, se se vasta vauhdikas päivä olikin!

Mikä kesä? Mikä soutelu?

2011-05-21T18:22:00.004+03:00

Heips!

Äippä keksi taas jotain hassua, ainakin mun mielestä. Se höpisee kesästä ja veneilystä ja sit se osti mulle tälläset pinkit jutut! Kuulemma nämä päällä mä en voi upota järveen. Eli sit pääsisin mukaan vaikka souteluretkellekin. Mä oon kyllä nyt vähän pihalla, mitä ihmettä on souteleminen? Ja hienostihan mä uin siellä Leena-mamman lammessakin, vaikka se olikin vähän vahinko. Enhän mä voinu tietää että en osaa kävellä veden päällä. On tää kaikki kyllä vielä niin uutta ja ihmeellistä:)

Pinkit Hurtan pelastusliivit on kesän must-varuste!

Mä en kunnolla muista mikä kesä on. Sen muistan, että kun olin ihan vauva ja vielä Leena-mamman luona, niin saatiin kyllä olla ulkona aika paljon. Leena keksi sellasen kivan leikin, että se laittoin meidät, siis mut ja mun sisarukset, sellaseen aitaukseen, ja sit se muka hämmästy kun mä olin päässy ulos sieltä ja seikkailin ihan omia retkiäni. Joo, sitä leikkiä me leikittiin. Mun sisarukset ei yhtään tajunnu sen leikin oikeaa ideaa, ne vaan ootti siellä aitauksessa ja leikki keskenään. Onneksi mä olin mukana, ettei Leena-mamman tarvinnu pettyä, hih!

Mua kyllä vähän kiinnostaa se veneily ja muutkin jutut mistä äippä on puhunu. Toivottavasti äkkiä tulis kesä!

Tinksu

ps. Mun 1-vuotissynttärit tulee kohta, muistakaa ostaa mulle paljon lahjoja:) En kyllä tiiä mitä synttäritkään tarkottaa, mutta äippä sano että se on mun päivä ja sillon saa paketteja niinkuin joulunakin.. eli siis kivaa!

Sisko ja sen veli

2011-05-08T18:17:00.000+03:00

Mä oon siis se sisko ja mun veikka on Elmeri:) Me tavattiin Leena-mamman luona eilen, nähtiin kyllä Lahden näyttelyssäkin mutta ei sillon saatu leikkiä ja riehua, kun siellä oli niin paljon muitakin koiria. Meillä oli ekana näyttelyjuttuja, treenattiin kävelyä ja pöydällä seisomista ja meitä vähän trimmailtiinkin. Mähän oon jo ihan pro, ainakin eilen olin. En oo ehkä ikinä kävelly niin nätisti kuin eilen.. voi olla että sitten näyttelyssä täytyy taas villiintyä, katotaan sitä sitten myöhemmin, heh!

No joka tapauksessa, kun muut oli lähteny niin saatiin juosta Elmerin kanssa ihan vapaana ja kyllä me juostiinkin!

Elmeri ehti välillä vähän poseeratakin, eikös mulla ookin komea veikka!

Mä en oo koskaan aiemmin uinut, mutta tulipahan sitten sekin kokeiltua. Leena-mammalla on pihalla sellanen lampi ja mä otin oikein vauhtia ja hyppäsin kaaressa pää edellä sinne. Vähän kyllä pelästyin, mutta pääsin aika nopeesti pois sieltä.. Voishan sitä uida vaikka toistekin! Elmerin äiti oli helpottunu kun Elmeri ei tullu mun perässä. Mutta eihän siinä menny kuin pari minuuttia niin Elmeri hyppäs sinne ihan samalla lailla, mun veikka:)

Tässä me sit oltiin, juuri näyttelyvalmiina;) No, eihän tää oo niin vakavaa, ainakin meiän äitejä nauratti! Ja tais vähän meitäkin naurattaa... Kuivateltiin sitten itseämme, yllätys yllätys, juoksemalla ympäri pihaa. Aurinko kuivatti turkit nopeasti, melkein ois tehny mieli mennä sinne lampeen uudestaan, mutta mulle ainakin tuli tosi jyrkkä ei kun ees yhtään näytin siltä että kohta voisin hypätä.

Siirryttiin sitten keppihippaan, ensin keppi oli mulla, sitten Elmerillä, sitten mulla, sitten Elmerillä... ja välillä vähän taisteltiin sen herruudesta.

Tinka

Elmeri

Meillä oli ihan loistopäivä ja illalla väsytti mielettömästi. Toivottavasti meidän äipät kehittää meille lisääkin mukavia leikkipäiviä:))

Tinka

Ollaanko hippaa?

2011-04-25T18:57:00.001+03:00

Hei!

Mulla on uusi kaveri, Immo;) Se oli tosi kiva enkä ees yhtään yrittäny ärhennellä sille.

Immo on tottunut olemaan pihalla sellasessa aitauksessa. Mutkin laitettiin ekaks Immon kanssa sinne, mutta eihän mulla menny kuin pari minuuttia että keksin kaivautua aidan ali vapauteen. Immo jäi vaan ihmettelemään sinne että mihin mä oikein katosin. Hassu poika!

Onneksi ovi sitten avattiin Immollekin ja päästiin vapauteen. Kuka nyt tuolla tarhassa viihtyisi kun voi juosta sen ulkopuolellakin, heh!

Immo ehdotti mulle heti että juostaan hippaa. Immo paineli niin kovaa etten mä kyllä saanu sitä kiinni, mulla tais olla vähän töpöjalat siihen verrattuna. Aurinkokin paistoi aika kuumasti, joten mä jouduin kyllä luovuttamaan hipan voiton Immolle. Ihan helpolla en kyllä luovuttanu...

Hippa!!

Me tultiin niin hyvin toimeen että varmasti pääsen Immoa moikkaamaan toistekin. Jippii!

Tinka

Näyttelymeininkiä - Lahti KV

2011-04-23T12:58:00.000+03:00

Heips!

Eilen tapahtuikin jotain historiallista, meiän äippä otti meidät molemmat mukaan näyttelyyn! Se olikin tosi lähellä, ihan tässä meidän kotikaupungissa. Meidän ei siis tarvinnu istua kovin kauaa autossa.

Oli se kyllä aika hässäkkää, etenkin Tinkan mielestä, kun tämä oli sen eka näyttely. Mähän nyt oon jo konkari ja pieni (siis todella iso..) hälinä ja hässäkkä ei muhun vaikuta. Äippä vähän pelkäs etukäteen että mä söisin suihini kaikki muut koirat, mutta en kai mä nyt sellasta tekis. Paitsi jos ne toiset on tosi ärsyttäviä, heh!

Tinka se tais enempi olla ärhäkkäällä tuulella, se yritti pistää järjestykseen jopa sen Elmeri-veikkaa ja Rozzia, joka vilkuili Tinkaa sillä silmällä. Ei oo kovin helppoa löytää poikakaveria jos on tollanen kiukkunen akka;) Mutta en mä kyllä ees haluis että Tinka löytäis jonkun miehen, Tinka on mun. Eli ärhennelköön vaan rauhassa...

Rozzi

Me ooteltiin aika lunkisti meidän vuoroa. Kaikki
hyvin niin kauan kun saadaan olla kahdestaan;)

Se vaan oli tylsää, että ei päästy samaan aikaan kehäänkin. Mulle tuli heti ikävä äipän mukaan kun näin että se meni Tinkan kanssa kehään. Ja kait Tinkallekin tuli mua vähän ikävä, ainakin se haukahteli mulle pari kertaa esittelypöydältä, ihan pimee tyttö! Meidän vuorojen jälkeen äippä veikin Tinkan jäähylle Leena-mamman ja Reijon luo, se kun kävi ihan ylikierroksilla. Heh, mä sain onneksi jäädä äipän luo:) Mä oon niin paljon kiltimpi kuin Tinka...

Mun vuoro oli ekana...

... Ja Tinkan sitten seuraavana. Tämä oli Tinkan eka oikea näyttely:)

Mun mielestä me onnistuttiin tosi hienosti, niinkuin aina. Arvostelussa tuli meille molemmille erittäin hyvä, joka ei siis oo ihan paras mutta on silti hyvä. Ai niin ja mun kamusta Doriksesta tuli nyt Suomen Muotovalio. Onnittelut Dorikselle ja älä nyt ylpisty niin ettet lenkillä haluu enää painia mun kanssa, heh! Tinkan veljellä Elmerilläkin meni ihan eka näyttely tosi hyvin, se oli poikajunnujen kilpailuluokan kolmas ja Rozzi oli kaikista pojista kolmas.

Äippä sanoi että tää oli ehkä mun vika näyttely. Mut katotaan nyt, on se niin sanonu joskus aiemminkin ja täällä sitä taas oltiin.

Mukavia kevätpäiviä kaikille,
Romeo

Kun käsky käy...

2011-04-10T17:33:00.000+03:00

niin riennän heti luo;) Ottakaas mallia!

Tinka

Mökkiviikonloppu: VAPAUS!

2011-04-10T17:20:00.000+03:00

Hei taas kaikki!
Meillä olikin erilainen viikonloppu, kun päästiin mökille! Saatiin juosta ihan vapaana monta päivää ja siitähän me otettiin kaikki ilo irti:) Järvessä oli vielä jäätkin, niin meidän temmellyskenttä oli jättisuuri. Yks huono puoli tässä retkessä kyllä oli... me saatiin olla käytännössä pihakoiria, kun oltiin niin niin niiiiiin kuraisia, että me ei saatu tulla sisälle kuin pesun kautta. Mutta onneksi terassillekin paistoi aurinko, mikäs siinä sitten oli köllötellessä. Me ei nyt kirjoitella enempää, kuvat kertoo meidän ihanasta viikonlopusta:)

Ai miks mä en pääse sisälle??

Tinksu haaveilee...

Romeon Pyllistys

Lentävä Tinka

Jääretki

Arvatkaas oltiinko me väsyneitä tän riehumisen jälkeen? No oltiin... Kun päästiin kotiin niin ollaan vaan nukuttu ja nähty seikkailu-unia:) Nukutaan varmaan vielä pari päivää...

Romeo & Tinka

Ps. Ai niin, tässä on vielä videokin meidän jääretkestä:) Me oltiin tosi rohkeita kun vaan lähettiin kahdestaan seikkailemaan. Se oli kyllä Tinkan idea...

Kuka juoksee..?

2011-03-30T20:33:00.000+03:00

Moi taas kaikki!

Mulla on ollu niin kiirusta etten oo vähään aikaan ehtiny kirjotella. Mutta tässä mä oon, enkös ookki aika ihana;)

Arvatkaas mitä? Mulla alkoi ekat juoksut! Musta se sana on jotenkin hassu, pojathan ne vaan juoksee meidän perässä eikä me niitten.. niin eikös ne vois olla vaikka "Olen ihanan kiinnostava" -viikot tai jotain? No kuitenkin, olen siis jo niin iso, että mulla on näitä samoja juttuja kuin ihan aikuisillakin tytöillä. Ensin olin kyllä vähän hämilläni, etenkin kun sain pöksyt jalkaani... Mutta oikeestaan ne on aika jees:) Etenkin mun farkut!

Kattokaa nyt, takatasku ja kaikkee! Mä en kyllä tiiä mihin sitä käyttäis, mut äipän mielestä se on jotenkin söötti, kai. Mulla on myös sellasia mustia ihan perushousuja, yhet sellaset ehin kyllä jo hieman tuhota, hih! Niissä oli sellanen kiva lukko ja just yletyin hienosti pureskelemaan sitä. Ne oli sit siinä. Se oli kyllä ihan pakon sanelema juttu... Kuulin kun äippä kehu mua eilen, että oon jo viikon käyttäny pöksyjä ja oon ollu tosi nätisti niitten kanssa yksin kotonakin. Pitihän mun näyttää, ettei nää "Olen ihanan kiinnostava" -viikot oo vieny multa jekkuilumieltä, heh!

Lipaisuja kaikille teille ihanille glenneille ja glenni-ihmisille,
Tinka- Tinksu - Pinksu - VuhVuh

Toi vika oli kyllä ehkä joku mun intiaani-nimi tai jotain...

Kovemmat systeemit käyttöön

2011-03-22T21:31:00.000+02:00

Heips!

Äippä sitten kyllästy mun käyttäytymiseen kankaisessa kevythäkissä... Lähinnä siis ilmeisesti siihen, että musta oli kiva pomppia siellä niin, että koko häkki liikkui holtittomasti ja sen lisäksi vielä yritin aika sinnikkäästi kaivaa itseni ulos sieltä.

Nyt tilanne sitten muuttui ja äippä osti mulle uuden häkin, metallisen. Tämä asettaa jo jonkin verran lisähaastetta mulle;)

Romeo tietenkin heti änki mukaan mun häkkiin ja asettui aloilleen sinne. Oli meillä ehkä vähän ahdasta siellä kahdestaan, mutta sopu tilaa antaa;) Uusi häkki pääsee kuulemma ekan kerran tosi-toimiin Lahden kv-näyttelyssä joskus kuukauden päästä. Mä oon muuten sillon just junnuikänen eli pääsen aikuisten näyttelyyn niiden pentunäyttelyiden sijaan. Aika jees! Treenaamista mulla kyllä taitaa vielä olla, äippä on roudannu mua sellaseen näyttelyvalmennukseenkin. Musta on kyllä paljon kivempi vaan riehua ja ryntäillä kuin kävellä nätisti äipän vierellä... Mulla taitaa muutenkin olla vähän uhmaikä... tekee mieli kiukutella vähän joka asiasta;)

Tinka

Talviterveiset

2011-03-19T18:59:00.002+02:00

Moi Kaverit!

Mä oon löytänyt täältä meidän uudesta naapurustosta ja yhden ihanan glennineidin. Se oli vähän vanhempi neiti, mut ei se mitään, mä tykkään sellaisista. En kyllä tajua miksei se ollenkaan lämmennyt mulle? Vähän aikaa heilutteli häntää ja sit sillä oli jo kiire jatkaa matkaa.

Mä oon jo testaillut tota mun uutta pihaa. Se on aika pieni, mut mahtuu siinä spurtit ottaa silti. Kesällä siinä on kuulemma jo enemmän tilaa, kun lumi sulaa. Saas nähdä.

Meillä oli just isot juhlat, johon oli kutsuttu tosi paljon ihmisiä mua viihdyttää. Ihmisten mielestä ne oli muka juhlimassa meidän uutta kotia, mut mää tiiän, että ne oli siellä mua varten. Mä kiersin koko illan sylistä toiseen. Mä rrrrrakastan ihmisiä! Seuraavana päivänä mä sit nukuinkin kuin tukki koko päivän, toi juhliminen on sen verran rankkaa puuhaa.

Nyt tarttee mennä, iltaruoka kutsuu! Nam.

11.3. ja Helmin monet ilmeet

2011-03-10T18:40:00.006+02:00

Siitä on jo kolme vuotta kun Helmi tuli Suomeen. Pieni pelästynyt reppanaraasu pienessä kuljetuskopissa. Ei Helmiitsio kyllä kauaa ujoillut ja se oli heti oikein herttainen turri. Ihan niinkuin vieläkin :)Miten se on voinutkaan olla noin pieni? Ihan tirrikka :)

Kesällä on ollut tyylikästä suohirviö-look:)

Ja välillä on ollut turjake-look.

Rotusääri-look.

Kalansuomu-look.
Mihin mä olenkaan joutunut-look.
Masulook ja kellotuslook yhdistettynä
Lumikoira
On se ihana kun Helmi on täällä.

Tinka vieraskoreana

2011-02-19T22:29:00.000+02:00

Heips!

Mulla oli taas jännä päivä, kun oltiin uudestaan näyttelyssä:) Tää oli kuulemma mun vika näyttely pentuna, seuraavaksi oonkin sitten jo muiden junnujen kanssa. Eli ollaan siis menossa vielä uudestaankin, kivaa!

Tänään oltiin siis pentunäyttelyssä Lohjalla, siellä oli hirmu hässäkkä ja paljon pentuja. Olin niin innoissani kaikesta ja kaikista, etten ihan jaksanu enää keskittyä kävelemään sitten kun mun vuoro tuli, mutta esitän itseni kuulemma ylväästi;) Se olikin sitten paras asia mussa tänään, iloisuuden lisäksi tietty!

Näyttelyn jälkeen lähdettiin kotia kohti, tai niinhän mä luulin! Mentiinkin matkalla moikkaamaan Leena-Mammaa ja siellä oli taas se omituisen näkönen pomppiva koira, Santtu;) Me tullaan tosi hyvin kyllä toimeen keskenämme, vois melkein sanoo että ollaan kamuja.

Mä löysin sieltä yhen lelun johon ihan superisti tykästyin. Tietty sit Santtukin halusi leikkiä sillä ja otettiin vähän skapaa että kumpi sen saa. Santtu tais kerätä kaikki voimansa että se jakso vetää mua, jopa matolla! Mutta sehän tässä on kivointa, että mä annoin sen tehdä sen, hih! Sit kun mä halusin vetää lelua niin Santtu tuli perässä kuin märkä rätti... No, pitihän sitä olla sen verran vieraskoree että annoin senkin muka voittaa välillä:)

Kiitos Santulle seurasta:)
Sit mä olinkin ihan poikki kun oikeesti lähdettiin kotia kohti ja nukuin koko matkan. Kotona Romeo olikin jo oottanu meitä ja jatkoin leikkimistä sitten sen kanssa. Se oli vähän myrtsinä kun mä olin taas päässy äipän kanssa retkelle ja se jäi kotiin siivoomaan muitten miesten kanssa.. mutta nopeesti se siitä toipui.

Lipaisuja kaikille!

Tinka

Kesästä talveen

2011-02-12T16:07:00.003+02:00

Kesällä kotiin palattua:

Marakatti syksyllä:

Ja nyt talvella:

Naama lumeen-taktiikka toimii aina!

Ja naama lumessa- ilme toimii myös aina :)
Ihana :)

Jännä viikonloppu

2011-02-06T18:10:00.000+02:00

Hei taas kaikki! Mulla oli ihan mieletön viikonloppu:) Lähdettiin äipän kanssa jo perjantaina aamusta liikenteeseen, Romeo jäi kotiin mököttämään kun se ei päässy mukaan, mutta mua se ei haitannu... Ensin ajettiin pitkä matka autolla ja sitten tultiin sellaseen paikkaan jossa oli joku vanha täti. Se oli kuulemma mun äipän mummo, pyörätuolia mun piti kyllä ensin vähän pelätä mutta ei se tehnytkään mulle mitään kunhan pidin huolen etten jääny alle:) Hyvä juttu!

Sitten mentiin mökille ja mikä riemu, kun sain olla siellä koko ajan vapaana! Ensin en meinannu edes osata pissata ilman hihnaa, mutta samalla laillahan se sujuu kuin muutenkin. Olinpa hassu;)

Lumi vaan pöllysi kun pistin turbovauhdin päälle:)

Illalla käytiin moikkaamassa naapurin Osku-koiraa. Se oli sellanen pikkunen ja se tais vähän pelätäkin mua, kun murisi mulle. Tai sit se vaan puolusti omaa kotiaan, ihan kun mä nyt jotain sen kodille tekisin.. Mutta voitiin kuitenkin olla samassa huoneessa aika rauhassa, kunhan alkujärkytyksestä toivuttiin.

Sitten oltiinkin loppuilta äipän kanssa kahdestaan mökillä, oli aika mukavaa olla ihan tyttöjen kesken. Äipällä tais kyllä olla vähän ikävä Romeota, mutta mä annoin äipälle oikein paljon pusuja, vähän niinku Romeonkin puolesta:)

Takkatulen ääressä oli hyvä keskittyä omiin juttuihin.

Lauantaina aamusta me lähdettiin sitten Keuruun näyttelyyn. Siellä oli tosi paljon koiria ja niitten ihmisiä, tosi moni rapsutti muakin. Siis lähinnä niistä ihmisistä.. Kehät oli aika myöhässä ja sit me vaan venailtiin. Onneksi odotusseurana oli Unto!

Unto

Unto oli aika yli-innokas ja välillä kuiskutteli mun korvaan kaikkia tyttö-poika-juttuja. Ihan kuin mä en ois jo Romeolta kaikkia kuullu! Unto oli välillä jopa jäähyllä, jotta ei kävis niin ylikierroksilla. Hih, mua ei kyllä tarvinnu laittaa jäähylle. Mutta oli tosi kiva että oli seuraa, äipälläkin:)

Kuiskuttelua

Kaiken odottamisen jälkeen päästiin sitten tositoimiin. Mä oli ihan alussa, kun olin vielä pennuissa. Mun mielestä mä en kyllä oo mikään pentu, mutta lainaan äipän sanoja: Ikä on vaan numeroita... Kisakumppanina mulla oli Rose, sekin oli tosi mukava, tavattiin monta kertaa jo ennen kehää:)

Tästä kehästä ei vauhtia puuttunu;) Äippä kannusti mua
loistosuoritukseen, kun aloin jo olla aika väsy kaikesta odottamisesta.

Tuomari oli tosi kiva setä ja melkein jaksoin olla
kunnolla pöydälläkin vaikka se tutki mut
tosi tarkkaan.

Mä olin sitten loppupelissä tosi hyvä! Sain hienot arvostelut ja olin kaikista paras narttupentu. Pisteet mulle:)) Sitten olikin Unton vuoro. Sillä on kuulemma vähän taipumuksia tehdä mitä sitä huvittaa eli kaikkea muuta kuin pitäisi, mutta hienostihan sekin meni ja sai hyvät arvostelut.

Unto vauhdissa

Näyttelyn jälkeen me ei lähdetty vielä kotiin vaan mentiin takas mökille. On kyllä ollu niin vauhdikas viikonloppu, etten tiiä mitä miettiä. Jotenkin on ollu niin jännää etten taida malttaa edes nukkua. Äippä kyllä sanoi että nyt voidaan jo rauhoittua ja sunnuntaina ajellaan kotia, mutta mutta...

Yritin siis pysyä hereillä ihan väkisin vaikka uni painoi silmää ja pää alkoi jo nuokkua. Jossain vaiheessa sitten kuitenkin nukahdin ja nukuin kyllä tosi sikeesti. Ihan mieletön viikonloppu! Mutta oli kyllä tosi kiva tulla kotiinkin ja nähdä Romeo. Se ilahtui ihan mielettömästi kun tultiin molemmat yhtä aikaa, se ei oikein tienny että miten päin ois ollu:)

Parin viikon päästä mennään kuulemma taas näyttelyyn, mutta se on vähän lyhyempi reissu. Siitä sitten myöhemmin lisää. Nyt taidan taas nu-kah-taa...

Tinka

Äippä messissä:)

2011-01-29T15:52:00.001+02:00

Heips! Me aina puhutaan meiän äipästä, mutta harvoin sitä täällä näkyy kun se auttaa ottamalla kuvia meistä. Mutta tässä me ollaan kaikki kolme sohvannurkassa, meidän lempipaikassa:) Iltasin kun äippä kattelee telkkaria, niin päästään vuorotellen sen kainaloon ja välillä kyllä ollaan yhtä aikaakin, hih!

Itse asiassa ei me kyllä yleensä olla ihan noin rauhallisia, tässä on normaalimpaa menoa;)

Tinka & Romeo

Tyttöjen ja poikien värit

2011-01-21T20:55:00.000+02:00

Meidän äippä on ehkä vähän pimee, mutta kivahan se on saada kaikkee uutta;) Nyt meillä on sitten ihan samanlaiset pannat, mä sain tietty tyttöjen värisen ja Romeolla on poikien versio. Tietty tytötkin vois käyttää mustaa, mutta on tää pinkki kivempi. Tai joku fuksianpunainen on kuulemma oikea termi, mutta tyttöjen väri kun tyttöjen väri;) Meillä on molemmilla niittejä, ne on aika jees! Ollaan vähän niinku koviksia...

Ja arvatkaas mitä mä kans sain?? Farkut! Kokeilin niitä jo, mutta ei mun vielä kuulemma tarvi käyttää niitä. Sitten vasta kun mulla alkaa ne tyttöjen jutut, en viitti ees puhua niistä Romeon kuullen ettei se sekoa jo valmiiksi. Oon vähän kuullu huhua, että Romeo menis sitten ukille ja mummille hoitoon, mut en oo varma. Ois se kyllä aika outoa olla kotona ilman Romeota kun vielä ois kaikki naisten jututkin ekaa kertaa. Ei ois ketään kenen kanssa jutskata ja kenen kainaloon käpertyä jos tuntuu hölmöltä... Toisaalta, eihän Romeo kyllä mitään niistä tiedä, joten sama se jos mä jutskaan ton nallen kanssa;)

Kerron sitten myöhemmin lisää miten kävi, tässä saattaa kyllä tapahtua vielä paljon muutakin ennen niitä;) Äippä sanoi että parin viikon päästä mä pääsen sen kanssa koko viikonlopuksi retkelle Keuruulle! Siitä tulee varmasti tosi kivaa, ja mikä tärkeintä, mun ei tarvi kilpailla äipän huomiosta Romeon kanssa moneen päivään... Romeo on kyllä varmaan vähän kade... toisaalta enhän mä voi tietää mitä kivaa se tekee isin kanssa. Mut mun retki on ihan varmasti parempi!

Tinka

Ps. Pannat by Jokke, Krokus-sarja (jos tässä vois peukuttaa niin me peukutettais!)

Perhepotretti 18.1.2011

2011-01-18T19:29:00.002+02:00

Hei! Tässä me taas ollaan, vaaleempi ja tummempi vehnä;) Tinka on nyt himpun yli 7 kk ja minä, Romeo olen parin viikon päästä 4 vuotta. Kohta on siis synttärit!

Ei toi Tinka ihan vielä oo mun kokonen, vaikka tosta kuvasta näyttää että se on jopa isompi. Äippä sano että tässä on joku ihmeen harha;) Tässä muuten vertailun vuoksi kuva meistä 5 kk sitten, ihan käsittämätöntä, miten nopeesti noi pennut kasvaa! Mä en ainakaan kasvanu noin nopeesti... ehkä.

Romeo ja Tinka 5 kk sitten :)

Lipaisuja kaikille:)

Romeo

Laama ja furminointia

2011-01-12T21:26:00.003+02:00

Saihan Helmikin joululahjoja.Tai laama tuli taloon jo ennen joulua, mutta melkein-joululahja se kuitenkin on. Alkuun sitä piti vähän kainostella, mutta se ei montaa sekuntia kestänyt.

Laamanriepottelukuvista näkee myös Helmin "ennen" kuvan. "Jälkeen"kuva on alla, Helmi kevyen furminoinnin jälkeen.

Huomaa myös sessun loukkaantunut ilme, Helmi ei aina arvosta kaikkia hoitotoimenpiteitä joita on tehty sen kauneuden eteen ;)

Ja joku kerta ehkä muistan, ettei koiraa kannata furminoida tummat vaatteet päällä. Koirankarvafarkut eivät ole nimittäin kovin esteettiset...

Bravuuri

2011-01-11T20:54:00.002+02:00

Helmin temppurepertuaari on suhteellisen pieni, mutta "nenä" onnistuu. Liian pitkään ei viitsi pientä koiraa kiusata, mutta hetken aikaa on hyvä opetella kärsivällisyyttä Helminkin. :)

Tässä Se nyt on!

2011-01-10T18:02:00.011+02:00

Siis mun joulupossuni. Se piti vaan ensin haukkua kuriin kun sillä on niin ruma ääni. Iskä ei tajunnut sitä haukkumista yhtään, se ei välillä tajua näitä juttuja, äippä paremmin tajuaa. Saatiin me Ellin kanssa kalkkunat myös, mutta Ellin hajos jo aattoiltana. En saa mennä Ellille kun sillä on joku juoksu. En tiä mikä se on ja äippä sanoi että on parempi etten tiä.

Hei, opin lauantaina jalannostopissaamisen, hokasin sen ihan yhtäkkiä, vaikka kukaan ei opettanut. Äippä sanoi, että voisin kuulemma laulaa kuten joku Pekka Streng, että sisältäni portin löysin, hajut kaikki nyt mä huomaan, vai oliko se värit.

Lauantai oli vielä semmoinen muistopäivä. Silloin tuli vuosi siitä kun äitin ja iskän edelliset koirakaverit Taisto ja Pekko lähtivät koirien taivaaseen.

Tämä on Pekko

ja oikealla puolella on Taisto.

Mutta onneksi synnyin minä, äippä sanoo että olen sen elämän ilo ja valo :)

Meillä yhtenä iltana ulkona valot välähteli ja oli kauhee pauke, en viittinyt edes ulos mennä. Onneks sain oikeen luun, ISON. Siinä oli paljon rustoa ja ihanaa läskiä, söin sen kokonaan kun porukat ei huomannu kun niillä oli vieraita ja kova meno päällä. Sitten kyllä mulla oli ripuli jotain 4 päivää, äippä joutui hakeen Vethausista mulle kanikuuria, lääkettä koirille, ei kaneille.

Viime yönä sitten piti taas haukkua kun katolta kuului kamalaa ääntä, lumet tuli alas. Porukoita kuulemma väsytti sitten aamulla. Talvi on kyllä muuten kiva kun saa kolata lunta iskän kaa. Sen jälkeen joutuu vaan aina saunalle sulamaan.

Terveisiä kaikille ja hauskaa talven jatkoa

Köydenvetoa

2011-01-07T19:56:00.000+02:00

Nyt on kyllä jo mun suunvuoro, Tinka kun on ollu niin paljon äänessä!
Toi Tinka on kyllä aika hupsu, se ihan tosissaan luulee voittavansa mut. Mistäköhän se on ton egon oikein periny?? No, joka tapauksessa mä ihan säälistä annan sen muka voittaa joskus, ja sit ihan hämmästyy kun saakin multa lelun. Hih hih, hupsu tyttö!

Mulla on kyllä on oikeestaan tosi kivaa, nyt kun Tinka on jo isompi ja sen kanssa voi kunnolla leikkiä. Meillä menee aika kahdestaan ihan vauhdilla, kun riehutaan, painitaan ja millon mitäkin. Ihan mun kainaloon en anna sen kyllä tulla nukkumaan päikkäreitä, jotain rajaa nyt sentäs kuitenkin!

Siitä mä en kyllä kauheesti tykkää, että Tinka yrittää omia äipän aina välillä. Just kun mä oon saanu hyvän asennon äipän kainalosta, niin eikös sen oo pakko änkee siihen väliin. Ärsyttävää! Ja sit se aina välillä vieläkin puree mua jaloista, ehkä se yrittää pätee tai jotain. Sillon mä kyllä näytän sille että mä oon meidän perheen (ainakin siis meistä kahdesta...) pomo ja mulle on turha tulla ryttyilemään. Mut enhän mä sitä ikinä satuttais, ainakaan tarkoituksella, onhan se mulle rakas!

Romeo

Kyllä joulu on kiva!

2010-12-25T17:58:00.000+02:00

Nyt se sitten tuli, joulu! Mäkin sain ihan ekat paketit:) Me ollaan oltu varmasti tosi kilttejä (vaikka kyllä epäilin sitä..) koska äippä ja iskä oli ostanu meille uusia leluja ja superherkkujakin saatiin.

Mitäköhän täältä oikein löytyy?? Jännittää!

Tää on siis mun paketti! Katsokaa kaikki, mun eka joululahja!!!
En taida malttaa ees avata tätä kokonaan...

Me saatiin omat lemmikkikoirat! Mopsi ja Dalmis!
Ootteko ehkä vähän kateellisia? ;)

Tää oli kyllä ehkä meidän yhteinen suosikki, melkein piti
alkaa tappelemaan että kumpi saa leikkiä tällä...

Joo-o, äippä joutui heti seuraavana päivänä ompelemaan tuon meidän yhteisen suosikin kasaan, kun sieltä alkoi sisukset pursuta. Meidän rakkaus taitaa olla vähän rajua, ainakin välillä. Mutta kivaa oli, tuo joulujuttu. Ihan siksi kun saatiin lahjoja:) Muuten me sit pötköteltiin kotosalla kun äippä ja iskä kävi jossain kylässä. Me ei voitu lähtee, koska siellä paikassa oli kaksi muutakin koiraa, jotka tuli kuulemma pidemmän matkan takaa ja niitä ei voinu jättää kotiin niinkuin meitä. Tai itse asiassa mä arvaan että se oli kyllä Romeon vika että jäätiin kotiin, se ois kuiteski alkanu tappelemaan niitten poikien kanssa. Mähän oisin vaan leikkiny niittenkin kanssa:)

Mutta pötköttely teki ihan hyvää, masu oli täynnä herkkuja ja toi lahjahomma oli niin jännä, että mua ainakin nukutti vaikka kuinka pitkään.

Tää on ihan pakko vielä kertoa! Äippä ja iskä sai vissiin jonkun ihmeellisen pelin joululahjaksi. Ne pistää meiät portin taakse ja sit ne hyppii ja pomppii olohuoneessa telkan edessä! Voitteko uskoa? Onneksi me nähdään ne tosta portin välistä... on se niin hullua että melkein tekis mieli mennä mukaan leikkiin;)

Toivottavasti teillä kaikilla on ollu ihana joulu!

Lipaisuja kaikille,
Tinka (ja ihan vähän Romeokin..)

Iloista Joulua ja Riehakasta Uutta Vuotta:)

2010-12-22T20:32:00.000+02:00

Talven riemuja!

2010-12-19T18:40:00.000+02:00

Me käytiinkin pikasesti tänään mökillä ja arvatkaas mitä! Saatiin riehuja ja juosta ihan vapaana, niin paljon kuin vain haluttiin:) Tämä on meille keskusta-glenneille harvinaista herkkua, ja mehän nautittiin ihan täysillä:)

Eikös näyttänytkin mukavalta? :) Vähän oli kyllä ehkä kylmä, ainakin äipällä, mutta se ei juossutkaan yhtä kovaa kuin me.

Ensi viikolla olis sitten joulukin. Romeo kertoi että sitten me saadaan lahjoja, ihmisetkin saa. Mä ainakin haluisin 100 uutta lelua, kasan kaikkia herkkuluita ja paljon rakkausrapsutuksia. Romeo komppaa tossa vieressä että samat jutut hänelle kanssa. Äippä lupas meille että kyllä me jotain ainakin saadaan. Maltankohan oottaa siihen asti vai pitäisiköhän käydä hieman tarkemmin tutkimassa tuota komeroa, johon äippä ei meitä päästä..? ;)

Tinka ja Romeo

Uusia tuulia

2010-12-18T17:05:00.004+02:00

Moi Kaverit!

Ja sori, kun en oo ehtinyt kirjoittelee teille pitkään aikaan. Mulla on ollut tosi kiireinen syksy. Tossa pitkin kesää mun ihmiset puhui hirveästi omasta pihasta ja saunasta ja ties mistä. Ja joka sunnuntai ne ravas jossain mihin mua ei otettu mukaan. Ja sit yhtäkkiä meillä kotonakin ruvettiin siivoamaan kauheasti ja sit me lähdettiin sunnuntaisin pitkille lenkeille ja kun mä tulin kotiin, mä haistoin, että meillä oli käynyt vieraita! Siis kun mä en ollut kotona, aivan totaalisen epistä!

Sit meillä alkoi omituinen sisustusprojekti, hirveästi punaista. Ei ihan mun makuun nää mööbelit.

Ja sit kerran mä lähdin mummon luo hoitoon ja kun tulin takaisin, oli ihan outoa! Haisi ihan meidän kodille, mutta se ei ollut meidän koti. Se oli ihan outo paikka! Ekan yön vahdin tiukasti, kun käytävästä kuului niin paljon outoja ääniä. No pikkuhiljaa mää totuin siihen uuteen paikkaan. Outoa vaan oli, että noi punaiset sisutuselementit vaan oli ja pysyi. Kunnes sitten taas alkoi tapahtua.. me ruvettiin iltaisin käymään sellaisessa toisessa paikassa, jossa mä sain viihdyttää itseäni saunassa ja kaikki muut puuhasteli jotain kovasti. Ne kuulemma remontoi. Mä olisin kans halunnut auttaa, mutta en saanut. Jälleen epistä.

Ja sit mä pääsin taas mummolle hoitoon ja kun sieltä palasin, mentiinkin sinne remonttipaikkaan ja siellä oli taas kaikki mun tavarat. Nyt on kaikki punainenkin kotoa hävinnyt. Me kuulemma muutettiin. Niinku kahdesti putkeen. Ihan järjetöntä. Mut se eka muutto oli kuulemma väliaikaisratkaisu.

Nyt me ollaan kuulemma KOTONA ja mulla on kuulemma oma piha! Oma sauna mulla ainakin on, se on kiva mesta! Pihaa en oo vielä paljoa nähnyt, kuulemma kesällä sitten, kun sinne saadaan aita. Epäilevät, että mä lähtisin tutkimaan mestoja kaueammaksikin.

Tää muuttaminen on kyllä rankkaa. Mun on pitänyt nyt taas näyttää näille seuduille, kuka se kingi taas olikaan! Mä epäilen, että täällä seudulla elää ehkä joku mun sukulainen, kun yksi täti väitti nähneensä mut aiemminkin, vaikka mä olin just vasta sinä päivänä muuttanut tänne! Eli mulla on jossain klooni täällä...

Terkuin
Riku

Perhepotretti 13.12.

2010-12-13T22:19:00.000+02:00

Äippä ei siis voi lopettaa meidän kuvaamista, yritettiin kyllä kovasti kiemurrella pois tilanteesta, vaikka ihan linssiludeja ollaankin. Siis periaatteessa.

Mut ollaan vaan havaittu et tälläsessä kiemurtelussa on se ongelma, et ei tipu yhtään herkkuja! Niin niin, älkää nyt pitäkö meitä ihan pöljinä, kun pikkuherkkujen perässä suostutaan melkein mihin vaan. Mut kaikki herkut on vaan niiiiiiin hyviä, ja tästä asiasta me molemmat ollaan täysin samaa mieltä:)

Eli me sit oltiin ihan sekuntti iisisti niin äippä sai meistä ees jonkunlaisen kuvan ja me oltiin ansaittu herkut. Romeota ei kyllä nyt hymyilyttäny yhtään, se tais olla vähän väsy... Ai niin, mä oon ihan just (pari päivää) jo puolivuotta eli kokonaiset 6 kuukautta vanha! Se kuulemma tuo mulle myös vastuuta enempi, eli en sais enää ees vahingossa pissiä lattialle enkä kiusata niin paljon Romeota. Pitäis vaan leikkiä nätisti... ja PÖH! Romeota on niin kiva kiusata, kun se lähtee karkuun tai sit se alkaa jahdata mua takaa ja sit me leikitään ihan nätisti, ehkä;) Ja sille en voi mitään jos kesken hirmuleikkien tulee pikku pissihätä ja en ehdi melkein ees pysähtyä. Mä oon niin ihana et mua on pakko kestää, eikös niin? :)

Tinka

Lunta tulvillaan

2010-12-13T19:18:00.002+02:00

Nyt ovat kadut lunta tosiaankin tulvillaan. Lunta ja pakkasta, joulutunnelmakin alkaa pikkuhiljaa hiipiä tännepäin.
Helmikin tykkää lumesta, ihan niinkuin viime talvenakin. Tekniikkakin on pysynyt samana: koko naamalumeen, sisäänhengitys, röhkäisy ja villitys. Ja sama uudelleen. Ihan aina ei sessu kuitenkaan jaksa riekkua ja silloin hankitaan lumiviikset vain nuuhkimalla lunta, sivistyneesti.

Pakkasella Helmi pistää vaihteen silmään ja meno on vauhdikasta, kun palelee ei turhaan pysähdellä. Paitsi tietenkin kun ohitetaan jonkun kaupan avoin ovi- silloin voi kuikuilla josko sitä pääsisi lämpimään, itseasiassa samaan näyttää kelpaavan avoimet auton ovetkin... Saas nähdä milloin sessu hyppää jonkun tuikituntemattoman kyytiin ihan vaan mukavuudenhalusta.

Lumikuono.

Samaa muotokieltä molemmissa, Helmissä ja hylkeessä.

Koirapostia

2010-11-28T14:45:00.000+02:00

Tää on mun ihan eka talvi, koska mähän oon vasta vähän yli 5 kuukautta iso.

Menin aivan sekasin kun oli satanu lunta ensimmäisen kerran. Äippä sanoi että mä olin kuin villivarsa, joka vaan hyppi ja pomppi edestakaisin:) No, ehkä se pitää paikkansa.. Kun lunta oli tullu jo enemmän niin mun hupia oli oikein ottaa vauhtia ja pompata penkkaan. Kerran kävi sitten vähän hassusti ja upposin sinne ihan kokonaan, kuulemma häntä vaan näkyi ja äippää nauratti niin paljon että se meinas pissata housuun, se oiskin ollu näky! No kuitenkin, mä sit vähän ehkä nolona kaivoin tieni ulos sieltä penkasta ja nyt oon ollu vähän varovaisempi, etten ihan kokonaan huku tohon valkoseen töhnään.

Tuolla on pakko olla jotain mielenkiintoista!

Tänään äippä lähti pitkälle lenkille mun ja Romeon kanssa, oli aika hienoa kun aurinkokin paistoi. Ja sit me tavattiin melkein-naapuri Doris-glennikin! Romeo ei ees ollu kertonu mulle että täällä nurkilla asuu samaa sarjaa kun me ollaan... Mut syykin selvis, se ois halunnu omia Doriksen äidin ja Doriksen vaan kokonaan eikä se Doriskaan oikein välittäny musta. En mä nyt oikein ymmärrä mitä se Romeo intoili...

Lumi on muuten tosi kivaa, mutta tassut meinaa ainakin pitkälle lenkillä jäätyä ja niihin tulee sellaset kokkareet. Se ei tunnu kovin kivalta, mut ei se kyl mun menoa haittaa. Se mikä mun menoa hidastaa niin taitaa kyllä olla Romeo... Sen on ihan pakko pysähtyä joka lumikökin luokse muka haistelemaan jotain ja sit se itekin jättää siihen koirapostia. Oon yrittäny sanoo sille että se vaikuttaa ehkä epätoivoselta kun noin paljon jättää viestejä, mut eihän se mua kuuntele. Sanoo vaan etten mä muka tajua vielä mitään. Tietäs vaan kuinka paljon jo tajuan! Sitä paitsi kun mä oon tyttö, niin yleensähän tytöt on paljon viisaampia kuin pojat, eikös niin?

Tinka

Pentunäyttelyssä

2010-11-28T14:40:00.000+02:00

Ai niin, mähän olin eilen siellä pentunäyttelyssä!

Pää oli kyllä ihan pyörällä siitä tohinasta, mielettömästi ihmisiä ja koiria ja kaikki liikku koko ajan eri suuntiin. Ja me jouduttiin venailemaan aika kauan. Ensin en ees tajunnu et mitä me oikein venaillaan ja sit kun tuli meiän vuoro niin mentiin sellaseen kehään parin muun glennin kanssa. Mua ei ois enää yhtään huvittanu olla siellä, mut yritin kuitenkin. Sainkin äipältä kehuja että jaksoin tosi hienosti seistä kun se setä katto mua. Äippä sanoi että jaksoin seistä ihan siinä kuin aikuisetkin koiruudet, eli mun täytyi olla sit tosi hyvä:)

Voitteko uskoo että tässä olen minä? :)

Ja mä jaksoin vieläkin seistä nätisti
vaikka kaikki sähläs joka suuntaan...

En ollu siis kaikista ykkönen, mutta kyllä mä olin silti ihan voittaja! Autoon kun päästiin ja lähdettiin kotia päin, niin nukahin ihan saman tien. Äippä välillä huhuili mua, et oonko vielä messissä, mutta en jaksanu ees päätä nostaa kun nukutti niin paljon. Mutta oli ihan kiva ja jännä päivä, äippä lupas että mennään joskus uudestaankin:)

Romeo ei oikein tykänny ettei se päässy mukaan. Se oli ihan varma kun häkki ja muut kamat pakattiin autoon, että se pääsee enkä mä. Se oli mököttäny kuulemma koko ajan kun oltiin pois eikä ollu suostunu ees syömään possunkorvaa, joka on sen suurta herkkua. No, se saa tottua siihen et mäkin teen äipän kanssa kahdestaan tyttöjen juttuja:)

Tinka

Uusi look ja jekkuilua

2010-11-23T20:05:00.000+02:00

Heissan!
Mun veikka näyttää nykyään ihan hassulta! Me käytiin sunnuntaina retkellä yhdessä Leena-Mamman luona. Mä sain leikkiä sen pitkäkoipi-pomppija Santun kanssa ja Romeo oli jossain muualla sen yhen vieraan naisen kanssa. Ei kyllä ehtiny ees ottaa päähän et Romeo varmaan pääsi jonnekin kivaan paikkaan, koska mulla itelläkin oli niin kivaa! Sit kun me äipän kanssa lähdettiin autolle, niin siellä Romeo odotti mua ton näkösenä meiän auton takaboksissa. Sehän on siis melkein samannäköinen kuin mä, ihan yhtä lyhyet karvat:)

Tennispallot on meidän molempien suosikkileluja. Ja vaikka meillä on niitä monta, niin tietty meiän pitää tykätä just siitä yhdestä ja samasta yhtä aikaa. Mä joudun sit ottamaan sen Romeolta vaikka suusta. Tietty sekin kyllä saa sen pallon multa jos haluaa (ärsyttävää..)

Mä taidan olla sellanen meiän perheen jekkuilija. Tai äippä ei ehkä kutsuis mua edes noin positiivisella nimellä... Ainakaan kun päätin sisustaa makuuhuonetta vähän uudestaan kaivamalla seinään sellasen ihanan kolon ja pureskelemalla kaikki turhat johdot;) Ja pari muutakin juttua on tullu tehtyä, mutta ei niistä nyt sen enempää tällä kertaa... Mut äippä siis ei arvostanu mun kovaa työtä koiramaisemman sisustuksen eteen, höh!

Mulla on kyllä jo pari uutta jekkua mielessä, äippä sanoo että sen näkee jo mun silmistä. Mutta enhän mä nyt niin läpinäkyvä voi olla... vai voinko?

Tinka

Treeniä

2010-11-15T21:22:00.000+02:00

Huh huh, mihinköhän mä taas oikein joudun? En oo nyt yhtään vakuuttunu että tää pöydällä seisominen on kovin kivaa hommaa. Paitsi tietty jos heti sen jälkeen saa herkkuja niin voin just ja just sulattaa tän. Äippä sanoo et me treenataan... Ollaan siis menossa johonkin näyttelyyn parin viikon päästä, siellä on kuulemma vaan pelkkiä pentuja;) Onkohan siellä leikkituntikin?? Se ois aika jees!

Mä taidan olla siellä kaikista pienin, koska oon sit vasta viisi ja puoli kuukautta, mä oon siis oikee pentu! Ei ne sellaset melkein vuoden ikäset enää mitään pentuja ole, heh! Äippä sano mulle et mä oon vauvaryhmässä... heti alkoi ottaa taas päähän, koska enhän mä nyt enää mikään vauva sentään ole... (vuhvuh!!).

Eiks tää ala olee jo aika ammattimaisen näköstä? Se oli muuten ihan vahinko et mun kaulapannan väri on ihan samis mun äipän paidan kanssa. Taidettiin aamulla valita kaksosvaatteet, hih!

Mutta joka tapauksessa, en siis oikeesti vielä tiiä et mihin joudun, pitäkää mulle sit peukkuja joka tapauksessa:)

Tinka

9.11.

2010-11-09T17:38:00.002+02:00

Helmi täyttää tänään 3 vuotta. Sen kunniaksi sessu sai uuden maukkaan luun.

Helmin on saanut myös uudet housut. Ihanat uudet housut. Pinkit uudet housut. Niissä on röyhelökin. Kyllä kelpaa noissa tepastella vaikka olisikin juoksut.

Ihana hörhelö!

Toivoo possua

2010-11-08T19:43:00.006+02:00

Toivon, äiti, sellasta possua joulupukilta, joka oli sulla suussa kuvassa, mutta vaan ruskeeta possua, ihmisäiti sanoi että ehkä saan sellaisen. Elli-kaverilla on sellainen, se röhkii. Mulla on melkein kaikki lelut edellisten koirien vanhoja, esimerkiksi tämä kala.

Tässä on yksi ostettu, vauvalelu, mutta se toimii vielä (vinkuu).

Ja tässä lopuksi kuva Ellistä, aika tyhmän näkönen vai mitä!

Hyvää joulun odotusta kaikille toivoo Elmeri.

Syökää kanaa...

2010-11-07T10:38:00.002+02:00

Helmillä on kaksi mieluisaa vinkulelua hoitopaikassa, sika ja kana. Molemmista lähtee mieletön meteli (Helmistä ja vinkulelusta).

Viime talvena sika oli ykkössuosikki kuten näkyy.

Ja on se kanakin useimmiten myös tosi ihana, sen kanssa vaan ei viitsi poseerata.

Uusi yritys:)

2010-11-06T19:14:00.001+02:00

No niin, nyt sit äippä sai tahtonsa läpi ja me istuttiin ihan nätisti ainakin viisi sekuntia. Tässä me siis ollaan, Tinka on noin 5 kuukautta ja mä jo kohta neljä vuotta. Yhtälönä aletaan olla jo täysin erottamattomat:)

Mehän ollaan kohta jo samankokoiset;)

Lipaisuja kaikille ihanille ihmisille ja koiruuksille!

Romeo ja Tinka

Ps. Toi Romeo alkaa kyllä näyttää kohta jo leijonalta, kun sillä on niin pitkät karvat. Mut niissä on kyl kiva roikkua! Harmi vaan et äippä sanoi et Romeolla on parin viikon päästä trimmi ja kaikki lähtee... Tinka

Äänekäs vastalause

2010-10-22T22:57:00.000+03:00

Jaahas, taas oli aika ottaa meistä ryhmäkuva, tai ainakin yrittää. Tässä heti ekana meidän yhteinen vastalause näille kuvauksille!

Ja sitten äipän yritystä ottaa parempi kuva... Istumaan vierekkäin ei todellakaan nyt suostuttu (tai Tinka ei suostunut..), vaikka oli herkut ja kaikki. Kokeillaan sitten kuukauden päästä uudestaan.

Näin meillä tällä kertaa. Mutta ilman kuviakin on selvää, että toi tiitiäinen kasvaa edelleen kovaa vauhtia. Nykyään se ei ees jätä mulle yhtään omaa ruokaansa, eli se syö ihan kaikki. Ja nuolee vielä lautasenkin sen jälkeen. Oon miettiny, et onko sillä oikeesti niin kova nälkä vai haluaako se vaan estää mua syömästä sen ruokia..? No, vähän aikaa vielä niin sit voidaan syödä samaa ruokaa, katotaan häviääkö ruokahalu siinä vaiheessa kun se tajuu ettei sillä enää ookaan (muka) parempaa ruokaa kuin mulla;)

Romeo

Lisämeininkiä pentupäiviltä:)

2010-10-17T19:57:00.000+03:00

Huh, olipa superhauska päivä! Mä leikin ihan kaikkien kanssa monta tuntia ja juoksin varmaan sata kilometriä. Sit meiän kanssa oli sellanen hassun näkönen koira, Santtu. Se on joku whippetti... ihan kiva se oli kanssa, paitsi että se jotenkin villiinty koko ajan ja yritti saalistaa meitä. Ilmeisesti juostiin niin kovaa, että sillä heräs joku alkukantanen metsästysvaisto, joka kyllä multa puuttuu..

Kaikki halus tutustua oudon näköiseen Santtuun.

Sanni ja Helmi-äiti (siis munkin äiti..)

Hirmu meininki:)

Koiria siellä, koiria täällä, koiria joka puolella!

Sanni taitaa pohtia että mihin perheeseen se on oikein syntyny:)

Äippä antaa vinkkejä lapsukaisille.

Äippä-Helmi valvoo lasten touhuja:)

Sannin selätys

Lipaisuja kaikille teille ihanille koiruuksille:) Leikitään taas joku kerta, nyt mun on ihan pakko mennä nukkumaan tai nukahan istuviltaan.

Tinka

Pentupäivät

2010-10-17T16:47:00.006+03:00

Leena pisti pystyyn Tee pentueelle pentupäivät ja melkein koko poppoo pääsi mukaan tapaamiseen. Helmi oli rylläämisessä mukana innolla, välillä se vaan taisi hieman ihmetellä että mitä nämä natiaiset oikein on ja miksi ne rymyää ihan koko ajan.

Tällaista tapahtui:

Oli rylläämistä ja remellystä muodossa jos toisessa.

Oli oppimista. Mitä isot edellä...

...sitä pienet perässä.

Oli jutustelua kavereiden kesken,

oli hippaa kavereiden kesken.

Oli pieniä lepohetkiä
ja oli pieniä kauneudenhoitohetkiä.

Ja ihan vaan lisää remellystä. :)

Tällaisia ihanuuksia oli myös talossa.

Ja oliks vielä jotain kysyttävää..?

2010-10-15T22:00:00.001+03:00

Ei mulla tällä kertaa muuta...

Tinka

Riehumista

2010-10-15T21:58:00.000+03:00

Meillä on kotona aika hurja meno välillä...Mut ei meistä kumpikaan mitään pahaa tarkoita, vaikka muista tämä meidän riehuminen voikin näyttää aavistuksen vihamieliseltä... :)

Me ollaan siis frendejä!

Romeo ja Tinka

Elmeri kertoo vähän ittestään..

2010-10-11T20:28:00.010+03:00

No niin, nyt sitten: mulla menee ihan hyvin kanssa, mitä nyt vaan huomenna revitään kulmahampaat alhaalta pois, mutta en oo katkera viälä ainakaan. Pikkuhampaita on lähtenyt kolme ittestään. Oon käyny mettässä monta kertaa, kivointa siellä on juosta niissä moottoripyöräurissa, mutta siinä tulee kyllä aika likaseks. Sitten kävin kolme kertaa äitin kanssa koiranpentukoulussa, osasin kyllä valmiiks monta temppua, istu, maahan ja se pupu, ne ainakin. Siällä ei ollu kun kolme koiraa mun lisäks, mutta ne oli tosi kivoja, ainoo että iskä kauhistu kun tultiin eka kerran kotio kun olin ihan veressä, kun siltä lapinkoiralta lähti hampaita. Kai luuli että olin tapellu. Tossa kuvassa on muuten mun kaveri Elli, se on bullmastiffi ja vähän iso, mutta kyllä mä sille pärjään. Mulla ei ole vielä paljoo koirakavereita, sen takia mä ootan kovasti sitä kun siskojen kanssa tavataan siellä pentutapaamisessa.

Tässä kuvassa on mun toinen kaveri, sillä on kumma nimi: Raa. Nyt me tullaan jo toimeen kun mä en aja sitä liikaa takaa, alkuun se kyllä murisi ja löi mua, mutta ei kynnellä.

Naapurissa on koira, se ei oikein leiki mun kanssa, oon viime aikoina pari kertaa menny niitten pihaan salaa, mutta äiti on kyllä ollu siitä vihanen. Pitäis kuulemma aina mennä kun se huutaa nimeä, mutta en kyllä viitti. Korkeintaan jos sillä on jotain namia. Siellä koulussa muuten sai niin paljon namia ettei ikinä ennen, sen takia vois mennä vielä johkin kouluun. Tässä tulee vielä pari kuvaa. Nähdään! t. Elmeri

Siis mä en kestä!

2010-10-08T20:49:00.000+03:00

Joo - mä en kestä tätä! Äippä toi meille kotiin uuden häkin ja sanoi että se on Tinkan! Häkki tarkoittaa ainakin mulle näyttelyyn lähtöä ja en kestä että Tinkalla on kans oma häkki ja sekin pääsee kaikkiin kivoihin paikkoihin!

Mä menin tietty sinne häkkiin heti ekana, ängin Tinkan ohi ja meinasin et jos jään sinne niin se on mun häkki. Äippä sit käski mut pois sieltä ja antoi Tinkan mennä sinne. Sit se vielä antoi sille herkun että sillä ois kivaa siellä häkissä. Tää on siis niin väärin!

Mä sit vaan mulkoilin Tinkaa häkin ulkopuolelta, äippä pisti vielä häkin kiinni et Tinka saa olla rauhassa ja tutustua häkkiin ilman mua. Mua siis ärsytti ihan mielettömästi.

Kattokaa nyt kuinka ylionnelliselta toi tiitiäinen näyttää?? Se varmaan jo tietää et sillä on kivoja reissuja tiedossa äipän kanssa. Tai ehkä se ei vielä tiedä, se näyttää itse asiassa tolta lähes aina... No, mun oma häkki on kyllä onneksi vähän isompi, siellä mä mahdun paremmin olemaan.

Ihan lohdutukseksi äippä sanoi mulle että kolmen viikon päästä MINÄ pääsen lähtemään näyttelyreissulle ja Tinka jää kotiin. Hyvä ettei kaikki kiva tapahdu vaan Tinkalle:)

Romeo

Syksymetsä

2010-10-03T16:13:00.000+03:00

Nyt on muuten jo syksy, ootteko huomanneet? Me oltiin Tinkan kanssa tänään metsäretkellä, tai tietty äippäkin oli kun ei meitä kahdestaan päästetä (aika epistä..). Mutta joka tapauksessa, oltiin siis pitkällä metsälenkillä, tälläsillä retkillä me puhalletaan aika hyvin samaan hiileen, eli siis mennään samaan suuntaan jne ettei äipän kädet repee, hih!

Tinka on ihan hassu, kun sen pitää tulla aina haistelemaan samaa paikkaa mun kanssa. Se ei ihan vielä tajuu ettei toisten koirapostia saa lukea. Yritin valistaa sitä asiasta niin, että pissaisin sen päälle, mitäs tulee väliin sähläämään. Äippä ehti tällä kertaa väliin, tais jotenkin aavistaa et mitä mun päässä liikkuu. Se taitaa tuntee mut jo ihan liian hyvin!

Tinkalle kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä, eihän se oo koskaan syksyä nähny. Se sai jonkun ihme hepulikohtauksenkin kesken lenkkiä, se vaan loikki ja kieriskeli lehtikasassa, ihan pimee siis toi mun systeri. Mä en ainakaan myönnä että olisin ollu yhtään samanlainen joskus kun mäkin oon kuulemma ollu pieni. Mä oon kyllä ihan varmasti ollu ainakin ees vähän viisaampi.

Mutta kivaa meillä oli joka tapauksessa, Tinkakin jaksoi hienosti koko lenkin. Vähänkö ois alkanu ottaa päähän jos se ois jääny jumittaa jonnekin... Mitenköhän Tinkalle käy kun tulee talvi? Sehän ei oo koskaan nähny lunta. Jos ens talvena tulee yhtä paljon lunta kuin viime talvena, niin täytyy olla varovainen ettei Tinka häviä lumeen, ei se nyt siihen mennessä ihan aikuisisoksi ehdi kasvaa. Mutta ei murehdita sitä vielä, vaan nautitaan syksystä ja ihanista lenkeistä!

Romeo

Tapasin mun Sanni-siskon!

2010-10-02T20:37:00.001+03:00

Tänään olikin tosi jännä päivä, kun lähdettiin äipän kanssa retkelle! Ensin luulin että mennään taas kouluun kun äippä laitto mut autoon, mutta ei mentykään. Me mentiin moikkaamaan mun siskoa:) Se on vähän eri värinen kuin mä, mutta silti mun sisko. Tää oli tosi kiva yllätys tälle viikonlopulle!

Tinka ja Sanni

Toi mun sisko on kyllä aika hassu tyyppi, niillä oli kotona possukorvia ja muita herkkuja lattialla, eikä se oo syöny niitä! Mä tietty löysin heti kaikki herkut, jostain kumman syystä Sannia alkoikin sitten ne kiinnostaa ja kilpajuoksuhan siitä tuli!

Jonkun aikaa jaksettiin juosta ympäriinsä ja sit mä menin sohvan alle piiloon syömään herkkuja ihan rauhassa. Se olikin aika luksusta, koska meillä kotona sohva on niin matala, ettei sen alle pääse ollenkaan piiloon. Sanni kyllä yritti änkeä sinne mun kanssa, mutta murisin sille tosi pahasti... ei ehkä ois kannattanu koska herkut otettiin multa pois ettei tuu tappelua. Ois siis pitäny vähän miettii ennenkuin aloin uhoamaan, no, toisen kerran sitten!

Päätettiin sitten vaan ajankuluksi painia ihan huvikseen:) Sanni on kyllä aika kova painikaveri, vaikka onkin noin pieni, siis mun veikkaan verrattuna. Pari kertaa meillä tuli painiessakin tappelu ja meiän äipät joutu vetämään meidät eri puolille huonetta. Vähän aikaa kun päästeltiin hyöryjä niin sitten oltiin taas kamuja:) Pitäähän sitä nyt ees pikkasen näyttää toiselle että vaikka kuinka kiva onkin leikkiä niin ryttyilemään ei kannata alkaa!

Kun oltiin aikamme painittu sisällä niin vaihdettiin ulkotiloihin, meinas varmaan että meillä voipi tulla pieni pisuvahinko sisälle kun niin hurjasti riehuttiin. No, se oli kyllä varmaan ihan aiheellinen pelko, ihan aina ei vielä meinaa pysty oottamaan ulos asti kun on niin kova hätä...

Ulkona Sanni sitten näytti mulle ihan uuden jutun, hiekkalaatikolla kaivamisen! Äippä ei ookaan vieny mua mihkään hiekkalaatikolle, niitten edessä on kuulemma yleensä sellasia kylttejä, jossa on ruksit koirien päällä. Ne ruksit on kyl punaset ja se väri sopis mun turkin väriin, mut kuulemma se tarkottaa ettei sinne saa mennä. Höh! Mutta Sannilla oli siis hiekkalaatikko ja sovittiin et yhdessä kaivetaan niin iso kuoppa et mahdutaan sinne molemmat. Ja eihän siinä kauaa mennyt kun vaan ryhdyttiin toimeen:)

Lopputulos oli että oltiin molemmat aika hiekassa. Käytiin sit vähän metsässä välillä et suurin osa hiekoista tippui matkalle eikä tullu sisälle meiän mukana.

Täytyy kyllä sanoa että olin jo aika puhki kaikesta siitä touhuumisesta. Sisällä sit oisin halunnu vetää pikku päikkärit, mut enhän mä malttanu ku Sanni oli vielä siinä. Taidettiin olla molemmat vähän yliväsyjä kun homma meni vaan yhdeksi uhoomiseksi enää ja Sanni sai ihmissiskoltaan kyydin yläkertaan lepäämään. Sit mäkin rauhotuin vähäks aikaa, paitsi tokihan meiän piti vielä vähän huudella kerrosten välillä pari tärkeetä juttua, hih!

Mutta oli siis ihan loistoretki:) Kiitos Sanni ja nähdään toistekin!

Tinka

Ikiliikkujat

2010-09-30T21:01:00.001+03:00

Ihan huvikseen jahtaan tuota Tinkaa välillä ja annan sen luulla etten muka saisi sitä kiinni:) Ihan huijausta, kyllähän mä ton kiinni saan jos haluan, mutta tämä on samalla hyvää lenkkeilyä. Pysynpähän hyvässä kunnossa, tuolla naapurin tytölläkin kun on juoksut, niin ei sitä tiiä vaikka pääsis hommiin, jos on tarpeeksi komea... Ja sitä paitsi kun mä juoksen Tinkan perässä, niin se ei ainakaan roiku mun jaloissa. Tää on siis ihan selkeä strategia!

Äippä sanoo meitä jo ikiliikkujiksi, kun vaan vedetään tota samaa rundia aika usein. Se varmaan vaan haluis tulla mukaan, hih!

Meillä on Tinkan kanssa menny aika mukavasti, mutta kyllä mä oon silti onnellinen mun ja äipän yhteisistä hetkistä. Äippä ottaa mut aina kainaloon päikkäreille ja ei nosta Tinkaa sänkyyn. Ne hetket on ihan tosi laatua, kun vaan pötkötellään ja äippä silittelee ja rapsuttelee mua:) Tinka on onneksi vielä niin pieni, ettei ite pääse hyppäämään sinne, toivottavasti se jäis jotenkin niin pieneksi ettei se pääsis sänkyyn ikinä (tää on mun ihan oma salainen toive..)

Ootan jo kovasti ensi maanantaita, kun mulla alkaa se koulujuttu, agilityä, jippii!! Toivottavasti siellä ei oo montaa koiraa ja koko ajan olis mun vuoro. Mulla ei oo nimittäin kovin hyvät hermot, jos joutuu vaan venailemaan ja kattomaan kun muut tekee kaikkee kivaa vieressä. Yritin ehdottaa äipälle yksityisopetusta, mutta ei se ainakaan vielä syttyny. No, mutta kivaa meille tulee kuitenkin ihan varmasti!

Yks hyvä juttu Tinkan meille tulossa muuten vielä on, sillä on paljon parempaa safkaa kuin mulla! Aika epäreilua, mutta onneksi se ei jaksa aina syödä kaikkea ja mä saan sit syödä jämät. Yritän tuijottaa sitä tosi pahasti kun se syö, että se tajuu jättää mullekin jotain, ja yleensä siis onnistunkin:)

Mä taidan olla nykyään aikamoinen jekkuilija, toi Tinka kun uskoo melkein kaiken mitä mä sille sanon. Mut oon mä oikeesti sille kyllä kilttikin, ainakin joka toinen tunti...

Romeo

Sateisten päivien ohjelmaa

2010-09-19T16:07:00.003+03:00

Kun ulkona sataa ja on pimeää, ei aina tee mieli lähteä ulos touhuamaan koiran kanssa. Siksi onkin kiva kun on tekemistä sisälläkin.

Helmillä on pieni aivojumppapeli. Pelin toisella puolella pitää liu'uttaa kiekkoja ja niiden alta paljastuu herkkuja kun taas toisella pitää nostaa palikoita, jotta niiden alta paljastuisi herkut.

Toinen puoli on Helmille jo liian helppo. Toisen puolen kanssa ei mene aivan niin helposti, mutta onneksi tekniikalla ei ole niin väliä. Vain tulos on tärkein-herkut napaan.

Viemäreitä ja apiloita

2010-09-18T21:57:00.000+03:00

Hei kaikki!
Täällä minä, jo iso, mutta edelleen super-Tinka:) Mä oon nyt kolme ja puoli kuukautta vanha ja oon ehtiny tsekkailee maailmaa jo mielettömästi. Toki mun veikkakin on kertonu mulle paljon salaisuuksia, ne lasketaan kanssa. Eli oon siis jo tooosi viisas.

Mä tiedän jo mistä mä tykkään, tai oikeestaan ei taida olla ees sellasta asiaa, josta en tykkäis. Tai no joo, en tykkää kun mun äippä ja iskä välillä huutaa mulle. Enkä siitä, että mut välillä laitetaan rauhottumaan makkariin ja äippä puuhailee sit Romeon kanssa kaikkea ihan varmasti tosi kivaa (mur!). Mut siis niitä juttuja, joista mä tykkään:) Juusto, nakki, Romeo, viemärit, apilat, juusto, kärpäset, koska niitä voi saalistaa ja mitäs vielä.. Ai niin, leikkiminen, lätäköt, ojat, luut, lelut, juusto, lenkit, metsä, oksat ja risut, juusto, muut koirat, kaikki ihmiset, juusto... Näitähän on ihan mielettömästi! Taidan olla siis aika peruspositiivinen tyyppi, heh!

Ja sit mä innostun tosi helposti kaikesta, ihan sama mitä se on kunhan mun kanssa touhutaan! Äippä on pelannu mun kanssa sellasta koirien kasinoa. En tiiä pitikö se mua ihan tyhmänä ja et mulla jotenkin kestäis opetella sitä peliä, mutta ei. Yllätin äipän vaan availemalla kaikki laatikot ja napsimalla herkut itselleni. Äippä kyllä sano et siinä on vielä joku vaikeempikin taso, jota se ei oo vielä mun kanssa pelannu. Kunhan ei uskalla kokeilla, ettei siitä tuntuis että on hommannu sen pelin ihan turhaan, näin mä luulen.

Arvatkaas mitä? Äippä kertoi että me mennään tapaamaan mun siskoa, Sannia, joka asuu aika lähellä. Vähänkö kivaa päästä leikkimään ja riehumaan sen kanssa!!!! Kerron sit teillekin mitä kaikkea me puuhattiin.

Nyt alkaa uni painaa, juoksin ainakin tunnin iltalenkillä metsässä, joten pikku tauko tekee mullekin terää. Mielettömiä leikkiunia kaikille!

Tinka

Uusi perhepotretti

2010-09-17T22:17:00.000+03:00

Hei kaikki glennikaverit!

Mun elämä menee täällä vauhdikkaasti, kun on toi superenerginen tiitiäinen seurana. Mun tulee leikittyäkin paljon enemmän ja riehuttua sen kanssa, välillä se on kyllä vähän lapsellista mun mielestä, mutta ihan säälistä oon sen kanssa hippaakin...

Mä ja Tinka

Nyt äippä halusi meistä taas uuden kuvan, muka mennyt jo joku kuukausi edellisestä. Taitaapa tuo tiitiäinen olla kasvanut kyllä tosi paljon kuukaudessa, ei sitä sillee itse huomaa kun näkee sen joka päivä. Vähän kyllä alkoi ärsyttämään kun toi Tinka melkein änki syliin, kun äippä yritti ottaa tätä kuvaa... Jotain rajaa ois hyvä pitää välillä ettei nyt ihan lääppimään ala, heh!

Tinka on käynyt jossain koirakoulussa aina maanantaisin. Mua on vähän ottanu se päähän etten mä oo päässy mukaan... Mutta arvatkaas mitä äippä lupas mulle! Kun Tinkan koulu loppuu parin viikon päästä, niin mä pääsen kans omaan kouluun ja se tarkoittaa AGILITYÄ!! Mä oon ihan järjettömän onnellinen tosta, koska se on ihan mun suosikkitekemistä. Ja tietenkin plussaa on vielä se, että pääsen äipän kanssa lähtemään ihan kahdestaan ja on Tinkan vuoro kokeilla miltä tuntuu venata yksin himassa kun toinen on tekemässä kaikkea kivaa.En mä mikään kostonhaluinen ole, se vaan on ihan oikein sille:)

Lipaisuja teille kaikille!

Romeo

Kätkökoira

2010-09-13T14:14:00.004+03:00

Helmi on pikkuhiljaa palautunut ennalleen pentujen jäljiltä. Ihan sama Helmi kuin ennenkin:) Luulin jo, että sessu olisi hieman rauhoittunut pentujen jälkeen, mutta sepä olikin kuuman ilman aiheuttamaa löysäilyä. Heti säiden viilennettyä sessulla on energiaa vaikka muille jakaa, ainakin silloin kun sitä sattuu huvittamaan.

Viikonloppuna Helmi pääsi geokätköilyn maailmaan. Sessu taisi nauttia metsässä samoilusta, se kun sai leikkiä kukkulan kuningatarta. Ja löytyihän se sopivan kokoinen puruluu, vihdoinkin glennikokoa.

Näin meni reissu:

Oliskohan se kätkö täällä?

Vai tuolla?
Vai oliskos joku nakannut sen tänne?
Huhuu? Missä se on?
Kertokaas ny kaverit... Missä se on?

Bingo! Löytyi!

Kuten se sopivan kokoinen puruluukin :)

Ihan aina ei kyllä kuvat onnistu. Ei, vaikka kuinka yrittää saada sessun poseeraamaan.

Se kätkön tarkempi paikka jääköön salaisuudeksi, voi sitten joku toinenkin glenni käydä joskus itse etsimässä eikä ole liian helppoa.